Tilaajille

Poh­jois­poh­ja­lais­äi­din tytär on yrit­tä­nyt it­se­mur­haa jo kym­me­nen kertaa alle vuoden aikana – Milloin ala­ikäi­nen voidaan määrätä pak­ko­hoi­toon?

"Hän on näyttänyt pahimmillaan kuin meetwurstilta", äiti kuvailee itseään viiltelevän ja harhoja näkevän tyttärensä ulkonäköä. Äiti ihmettelee, miksi toistuvasti hyväksikäytetyksi joutunutta oireilevaa lasta ei oteta pidempiaikaiseen tahdosta riippumattomaan hoitoon.

Mikään tuossa lokakuisessa illassa ei viitannut siihen, että Jenna yrittäisi itsemurhaa.

Hän oli kinastellut tuttuun tapaan pikkusisaruksensa kanssa, kunnes Aino pisti nuorimmaisen nukkumaan.

Hän jutteli tyttärensä kanssa niitä näitä samalla kun he katselivat elokuvaa. Sen päätyttyä Jenna lähti huoneeseensa, mutta puolentoistatunnin päästä hän tuli takaisin.

Itkevä tyttö kertoi, että hän oli nielaissut 41 kappaletta kipulääkkeitä.

Aino säikähti pahanpäiväisesti ja soitti 17-vuotiaalle tyttärelleen ambulanssin. Hänet vietiin OYSiin teholle, sieltä hoidon jälkeen tarkkailuun ja edelleen Peltolaan osastolle, jossa hoidetaan nuorten akuutteja vaikeita psyykkisiä oireita.

Noin viikon päästä Jenna kotiutettiin. Liian nopeasti, äiti ajatteli.

Vuosittain Peltolassa hoidetaan noin sata alaikäistä tahdosta riippumattomassa hoidossa. Sitä voidaan jatkaa kolmea kuukautta pidempään vain poikkeustapauksissa. Tahdosta riippumatonta hoitoa annetaan alaikäisille osastoilla 70 ja 77. Osasto 70 sijaitsee tässä Peltolan alueen vanhimmassa kiinteistössä.
Vuosittain Peltolassa hoidetaan noin sata alaikäistä tahdosta riippumattomassa hoidossa. Sitä voidaan jatkaa kolmea kuukautta pidempään vain poikkeustapauksissa. Tahdosta riippumatonta hoitoa annetaan alaikäisille osastoilla 70 ja 77. Osasto 70 sijaitsee tässä Peltolan alueen vanhimmassa kiinteistössä.
Kuva: Jarmo Kontiainen

Jenna makasi päivästä toiseen huoneessaan. Aino yritti tuloksetta patistaa häntä lähtemään kouluun. Se oli mennyt tytöllä aiemmin niin hyvin, ettei äiti voinut ymmärtää lapsensa outoa käyttäytymistä. Miksi tämä halusi vain nukkua?

Marraskuisena päivänä Aino havahtui kolinaan kylpyhuoneessa. Hän löysi Jennan vessan lattialta alleen laskeneena oksentelemassa pönttöön.

Tällä kertaa tytär oli ottanut puoli purkkia kipulääkkeitä ja 28 kappaleita masennuslääkkeitä, joita hänelle oli Peltolassa määrätty. Myöhemmin selvisi, että hän oli guuglaillut tietoja kuolettavista lääkeannosmääristä.

Jennan huoneesta löytyneessä jäähyväiskirjeessä kerrottiin, miten tärkeitä äiti ja pikkusisarus hänelle olivat. Jenna pyysi heiltä anteeksi tekoaan ja sanoi heidän olevan "se syy, miksi jaksoin näinkin pitkään".

– Mä oon pahoillani, mut mä en vaan enää jaksa, hän kirjoitti.

Viestin mukaan lokakuinen itsemurhayritys oli ollut avunhuuto. Jenna kertoi yrittäneensä itsemurhaa ensimmäisen kerran jo 15-vuotiaana.

Sen jälkeen hänen olonsa oli pahentunut entisestään. Mieleen nousi hirveitä muistoja ja "kaikkea pahaa".

Äiti soitti taas hätäkeskukseen ja Jenna päätyi OYSin kautta Peltolaan.

Tälläkin kertaa lapsi kotiutettiin sieltä noin viikon päästä. Aino olisi halunnut, että lasta hoidettaisiin siellä paljon pidempään. Hänen mielestään oireilun aiheuttaja olisi pitänyt diagnosoida, lääkitys tarkistaa ja antaa pitkäkestoista ammattimaista apua synkkiin ajatuksiin.

Näin ei kuitenkaan käynyt vaan tuosta lähtien Aino on tuloksetta yrittänyt saada tyttärelleen parempaa hoitoa. Lapsen oireilu ei ole helpottanut, päinvastoin. Jenna on yrittänyt itsemurhaa yhteensä jo kymmenen kertaa kymmenen kuukauden aikana.

Äiti muistaa niistä joka ikisen.

Viimeksi kolme viikkoa sitten Jenna viilsi ranteensa auki. Se ommeltiin.

Kahta päivää myöhemmin hän viilsi toista rannettaan. Se liimattiin.

– Hän on näyttänyt pahimmillaan kuin meetwurstilta, Aino kuvailee tyttären vereslihaista ulkonäköä.

Hän näyttää tästä kuvia ja viestejä, jotka vahvistavat hänen hätkähdyttävää kertomustaan.

Vastikään hän soitti keskellä yötä ja kertoi Ainolle, että hän oli muuttumassa kiveksi.

Parin viime kuukauden aikana Jenna on alkanut nähdä harhoja.

Hän on kertonut ympärilleen ilmestyvän kasvoja, kummituksia ja temppuja tekeviä eläimiä.

Äidilleen tyttö on paljastanut, että hänellä on välillä myös pakkoajatuksia. Leipäveitsi kädessään tyttö on miettinyt, mitä tapahtuisi jos hän puukottaisi vastapäätä istuvaa ihmistä.

Tällä hetkellä Jenna on sijoitettuna lastensuojelun tukitoimena kotinsa naapurikunnassa sijaitsevaan yksikköön, joka tarjoaa psykiatrista kuntoutusta muun muassa nuorille mielenterveyskuntoutujille.

Ainon mielestä se ei ole riittävän järeää hoitoa hänen lapselleen. Jenna on karkaillut sieltä toistuvasti ja hän purkaa äidilleen pahaa oloaan.

Vastikään hän soitti keskellä yötä ja kertoi Ainolle, että hän oli muuttumassa kiveksi.

– Hän koki, että sielu karkaa suusta, äiti valottaa tyttönsä outoja puheita.

Jenna oli suunnitellut viiltävänsä ranteensa auki puhelun päätteeksi. Sattumalta huoneeseen tullut kuntoutusyksikön yöhoitaja ehti onneksi väliin.

Aino uskoo, että tytön oireilu kumpuaa seksuaalisesta hyväksikäytöstä.

Hänen mukaansa lapsi on joutunut peräti kaksi kertaa hyväksikäytetyksi nuoren ikänsä aikana.

Ensimmäinen hyväksikäyttäjä oli Jennan isä. Se paljastui, kun muutaman vuoden ikäiseltä tyttäreltä löydettiin sukupuolitauti.

Isä tuomittiin käräjäoikeudessa hyväksikäytöstä, mutta hovioikeudessa syyte hylättiin. Tuomion julkisesta osasta ei käy ilmi, miksi näin tapahtui.

Ainon mielestä Jenna näytti unohtaneen kokemansa. Koulut alkoivat ja tyttö pärjäsi oppitunneilla hyvin.

Murrosiän koittaessa eläimet olivat Jennan silmäterä. He olivat muuttaneet tuolloin pohjoispohjalaiselle paikkakunnalle, jossa heidän naapurillaan oli paljon lehmiä.

Jenna kulki jatkuvasti hoitamassa niitä. Välillä Aino yritti estellä häntä, mutta aina vain tyttö halusi mennä lehmien luo. Hän kävi naapurissa myös kesätöissä, kunnes vierailut loppuivat kuin seinään.

Viime lokakuisen itsemurhayrityksen jälkeen Jenna paljasti, mistä se johtuu. Naapurin isäntä oli raiskannut hänet monta kertaa.

Äidin mukaan asiasta on tehty tutkintapyyntö Oulun poliisilaitokselle ja he ovat käyneet kuulusteluissa.

Osasto 77 on suljettu nuorisopsykiatrinen 12-paikkainen osasto. Samassa kiinteistössä toimii myös 6-paikkainen lastenpsykiatrinen osasto 50, joka tarjoaa kriisi-, tutkimus- ja hoitojaksoja alle 15-vuotiaille.
Osasto 77 on suljettu nuorisopsykiatrinen 12-paikkainen osasto. Samassa kiinteistössä toimii myös 6-paikkainen lastenpsykiatrinen osasto 50, joka tarjoaa kriisi-, tutkimus- ja hoitojaksoja alle 15-vuotiaille.
Kuva: Jarmo Kontiainen

Hyväksikäytetyksi joutuneen tytön oireilu ei sinällään yllätä äitiä. On selvää, että koetut kauheudet ovat jättäneet lapseen jälkensä etenkin kun tämä ei ole saanut riittävästi ammattiapua selvitäkseen koettelemuksistaan.

Mutta sitä Aino ei voi ymmärtää, miksi Jenna ei saa tehokkaampaa hoitoa.

– Pitääkö hänen kuolla ennen kuin tilanne otetaan riittävän vakavasti, hän kysyy nääntyneenä.

Jokaisen itsemurhayrityksen jälkeen Jenna on lähetetty varsin nopeasti pois Peltolasta takaisin kuntoutusyksikköön. Aino uskoo, että lapsi teeskentelee Peltolassa hyvinvoivaa eivätkä kaoottisimmat oireet ehdi ilmaantua ennen siirtoa.

– Kyse on vakavasta itsetuhoisuudesta. Tyttöni tarvitsee pitkäaikaista, omasta tahdostaan riippumatonta hoitoa.

Viimeksi kuluneella viikolla puhelin soi jälleen yöllä, ties monennenko kerran. Jenna oli lähtenyt hatkaan kuntoutusyksiköstä ja hän oli päätynyt erinäisten vaiheiden jälkeen OYSin yhteispäivystyksen eteen.

Sekava lapsi kertoi äidilleen, miten kovasti häntä ahdistaa ja miten pahoja harhoja hän jälleen näkee.

Muutaman tunnin kuluttua tämä oli jälleen toimitettu takaisin kuntoutusyksikköön.

– Olen alkanut työstää mieltäni siihen, että hän voi kuolla. Että lapseni ei ehdi saada hoitoa ajoissa vaan tulee vielä kerta, jolloin kukaan ei ehdi väliin.

Äidin ja tyttären nimet on muutettu.
Tahdosta riippumaton hoito voi kestää maksimissaan kolme kuukautta

Maallikon korvaan pohjoispohjalaistytön itsetuhoinen oireilu kuulostaa todella vakavalta.

Jos edes hänen kaltaisensa nuorta ei oteta pidemmäksi aikaa psykiatriseen sairaalahoitoon, ketä sinne sitten otetaan?

Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin nuoriso- ja yleispsykiatrian vastuualueen johtaja, osastonylilääkäri Liisa Kantojärvi ei tunne kyseistä tapausta eikä hän voi kommentoida yksittäisen potilaan tilannetta muutenkaan.

Yleisellä tasolla hän valottaa psyykkisesti oireilevien nuorten hoitoa tavalla, joka voi auttaa ymmärtämään kokonaisuutta.

Nuoren näkökulmasta tilanne voi olla erilainen

Nuoret pyritään hoitamaan aikuisten lailla aina ensisijaisesti avohoidossa kotikunnassaan.

Alaikäisten hoito suunnitellaan yhteistyössä vanhempien ja usein myös lastensuojelun kanssa, koska pahoin oireilevan nuoren tilanne edellyttää usein lastensuojelun tukitoimia.

Se saattaa sijoittaa hänet esimerkiksi kotia lähinnä olevaan avohoitoyksikköön. Siellä ei välttämättä ole hoitavaa lääkäriä, vaan nuoren tarvitsemat mielenterveyspalvelut järjestetään tällöinkin kunnan terveyskeskuksen kautta.

Jos vanhemmalla herää huoli psykiatrisessa avohoidossa olevasta lapsestaan tai hän kokee hoidon riittämättömäksi, pitää tämän olla yhteydessä avohoitoon ja kertoa huolistaan lasta hoitaville henkilöille.

– Myös meiltä voidaan olla yhteydessä avohoitoon potilaan luvalla, Kantojärvi sanoo.

Hoitoratkaisuissa merkitystä on myös lapsen omalla mielipiteellä etenkin jos hän lähentelee täysi-ikäistä.

– Hänen näkökulmastaan tilanne voi näyttäytyä hyvin erilaiselta kuin vaikkapa huolissaan olevan äidin.

Keskimääräinen hoitoaika 5–7 vrk

Jos nuoren hoidosta vastaava lääkäri pitää avohoitoa riittämättömänä, kirjoittaa hän lähetteen Peltolaan psykiatriseen osastohoitoon. Sinne päädytään myös vaikkapa OYSin yhteispäivystyksen päivystävän lääkärin lähetteellä. Ilman lähetettä sinne ei siis pääse.

Peltolan psykiatrisessa päivystyksessä nuoren tilanne arvioidaan ja jos siellä pidetään osastohoitoa tarpeellisena, otetaan nuori sisään. Oireilu pyritään vakauttamaan ja esimerkiksi itsetuhoisen nuoren kohdalla potilas voi tarvita tiivistä vierihoitoa. Silloin hän ei jää hetkeksikään yksin.

Keskimääräinen hoitoaika Peltolan akuuttiosastoilla on 5–7 vuorokautta. Tässä ajassa nuoren tilanne pyritään saamaan sellaiseen kuntoon, että hän voi palata kotikuntaansa avohoitoon.

– Nuorten sairaalajaksot pyritään pitämään mahdollisimman lyhyenä. On erityisen tärkeää, että hän pystyisi jatkamaan elämäänsä normaalissa kasvuympäristössään, Kantojärvi sanoo.

"Meille voi aina soittaa"

Pidempiaikaista, useita viikkoja tai jopa kuukausia kestävää hoitoa Peltolan nuorisopsykiatrialla tarvitaan pääasiassa vain vaikeita syömishäiriöitä sairastaville nuorille tai psykoosisairaille nuorille, joiden todellisuudentaju on vakavasti häiriintynyt.

Itsetuhoinen nuori ei kuitenkaan välttämättä ole psykoottinen vaan hän voi olla dissosiatiivisessa tilassa, jossa psyyke pyrkii hallitsemaan mielen tasapainoa voimakkailta tunnetiloilta.

Dissosiaatiossa havainnot voivat vääristyä ja siihen liittyy joskus myös näkö- ja kuuloharhoja. Esimerkiksi traumaattiset kokemukset ja niihin liittyvät tunteet voivat laukaista dissosiaation.

Osastonylilääkäri Kantojärvi pitää mahdollisena, että nuoren vakavimmat oireet eivät aina ehdi tulla esiin lyhyen Peltola-jakson aikana.

– Meille voi aina soittaa ja neuvotella, jos tilanne kotona on erilainen kuin se osastolla oli. Tarvittaessa nuori voi tänne uudestaan arviointiin.

Leposide-eristystä pakkohoidossa

Jos Peltolaan saapuneella nuorella on hyvin vakavia psyykkisiä oireita, voidaan hänet määrätä Peltolassa tahdosta riippumattomaan hoitoon maksimissaan kolmen kuukauden ajaksi.

Se on mielenterveyslaissa tarkoin säädelty hoitomuoto, joka vaatii vähintään kolmen eri lääkärin arvion hoidon tarpeesta. Päätöksen siihen määräämisestä tekee Liisa Kantojärvi tai hänen sijaisensa.

Tahdosta riippumaton sairaalahoito edellyttää sitä, että nuorella on vakava mielenterveyden häiriö tai psykoositasoinen mielisairaus.

– Itsetuhoisuus itsenäisenä oireena on äärimmäisen harvoin syy tahdosta riippumattoman hoidon aloittamiseen, Kantojärvi selittää.

Lisäksi hoitoon määrääminen vaatii sitä, että muut hoitokeinot eivät sovellu tai riitä ja nuoren sairaus pahenee ilman kyseistä hoitoa.

Tahdosta riippumatonta hoitoa on kutsuttu myös pakkohoidoksi. Sen aikana voidaan käyttää lyhytaikaisesti esimerkiksi leposide-eristystä, jos potilaan oireilu sitä vaatii. Eristyksen aikana hoitaja on koko ajan potilaan luona.

– Sitä tarvitaan nuorisopsykiatrialla aniharvoin. Pyrimme aina rauhoittamaan potilaan voinnin hoidollisin keinoin, Kantojärvi sanoo.

Hän korostaa, että tahdosta riippumattomaan hoitoon määrääminen voi olla erittäin rankka päätös sekä potilaalle itselleen että hänen läheisilleen.

– Pyrimme kaikin tavoin siihen, että hoitoa voitaisiin antaa vapaaehtoisuuden ja sopimusten avulla. Tällöin myös hoitoon sitoutuminen on parempaa.

Kuopio ja Tampere hoitavat vaikeimmat

Erityisten vaikeahoitoisten lasten ja nuorten hoito on Suomessa on keskitetty Kuopion Niuvanniemen sairaalan Neva-yksikköön ja Tampereen yliopistollisen sairaalan Eva-yksikköön.

Niissä annetaan Peltolaa pidempiaikaista hoitoa, useita kuukausia tai jopa yli vuodenkin kestävää suljettua osastohoitoa. Neva-yksikköön lähetetään vain tahdosta riippumattoman hoidon tarpeessa olevia nuoria.

Kantojärven mukaan vuosittain joitakin pohjoispohjalaisnuoria lähetetään Nevaan ja Evaan hoidettavaksi.

– Niihin on useiden kuukausien mittainen jono.