Arvostan säveltäjämestari Kaj Chydeniuksen elämäntyötä. Kuuntelin vapun tienoilla sävellyksiään kuten 1970-luvun laululiikkeen hedelmiä Areenalta.
Kaksi asiaa vapun televisiomaratonissa havahdutti. Ensiksikin 1970-luvulla eurooppalaista vapaakauppa-aluetta, EEC:tä, vastusti äänekkäimmin laitavasemmisto. Nykyisestä Euroopan unionista haluaa irrota laitaoikeisto eli perussuomalaiset vuoden 2019 Eurooppa-politiikkansa mukaan.
Toinen asia olivat laululiikkeen jäsenen mietteet. Vallankumouksesta todella haaveiltiin. Haastateltu koki tunteisiin vetoavien laulujen esittämisen kautta tukeneensa Neuvostoliiton väkivaltaista diktatuuria. Nyt hän halusi sanoutua irti menneisyyden naiiviudestaan.
Arvostukseni Chydeniuksen sävellystyötä kohtaan ei tunnustuksesta vähentynyt.
Istuin ennen pisararataa ja brexitiä lentokenttäbussissa skottisosiologien kanssa matkalla Helsingin keskustaan. Olivat menossa alan konferenssiin. Tutkijat kertoivat vastustavansa brittien EU-eroa, koska se heikentää eniten köyhien asemaa.
Britit joutuvatkin brexitiin höynähdettyään vuositasolla kaivamaan lisää kuvetta 45 miljardia euroa vuodessa taloutensa heikennyttyä. Tai eivät kaiva. Sosiologit olivat oikeassa: köyhät köyhtyvät tässä maailmantilanteessa vapaakauppa-alueesta luopumisen takia.
Euroopan unioni poisti tullit, helpottaa ulkomaankauppaa ja pitää yllä vientivetoista talouttamme.
Unioni on myös kasvattajaseura. Nuoret ovat oppineet paljon mm Erasmus-ohjelman kautta verrattuna sulkeutuneeseen Venäjään, missä sotilaskasvatus on taas osa koulua. En tiedä mitä nyt oppivat. Ikätoverini oppivat Neuvostoliiton kouluissa purkamaan ja kokoamaan Kalasnikovin sokkona.
Valtioita tarvitaan kansalaisten suojaksi, mutta myös köyhien ihmisarvoisen elämän turvaamiseksi. Kaikkia ei elämä helli, tulee sairautta, työttömyyttä vaikka koettaisi elää kiltisti.
Suomessa kirkko huolehti köyhistä 1800-luvun puoliväliin. Sen jälkeen vastuun kantoivat kunnat. Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistus ohjaa nyt vastuun valtiolle.
Miten eurooppalaisen yhteistyön vastustus on siirtynyt 50 vuodessa vasemmalta oikealle? Mikä yhdistää 1970-luvun kansainvälisyyttä ihannoineita vasemmistolaisia ja nykyisiä kansallismielisiä perussuomalaisia?
Olisiko kyse pirteästä populismista, asioiden reippaasta yksinkertaistamisesta, mikä helpottaa viestien läpimenoa kamppailussa huomiosta. ”Missä EU, siellä ongelma”, tuumi entinen puoluejohtaja.
Paljonko suomalaisten elintaso laskisi, jos tavoitteeksi otetaan ero Euroopan unionista. Ja kenen elintaso laskisi? Kaikkienko vaiko julkisesta rahasta riippuvaisten? Jos empatialla ei ole enää väliä, niin siitä vaan.
Haluan toistaiseksi olla unionin jäsenmaan kansalainen. Mitä sinä ajattelet jäsenyydestä?
Kirjoittaja on metsänhoitaja.