Oletko huomannut kuinka pikaisesti nykyisin tullaan ammattilaiseksi? Kirjoitetaan omaelämäkerta viisitoistavuotiaana ja viikossa runokirja, ja hupsista: valmis nobelisti on syntynyt! Äänitetään yhdessä yössä ääniteappilla biisi – ja maan mainio muusikko on täällä!
Osallistutaan kerran pari johonkin urheilulajiin: kuvia nettiin, ja suuri urheilutähti sädehtii taivaalla! Entäs kun kotomakkarissa tehdään meikki ja pyydetään velipoikaa kuvanottoon, niin hetkessä suipposuinen malli valloittaa maailman!
Esimerkkejä pika-ammattilaisista, nykyajan nopeaakin nopeammista uraohjuksista riittää: tubettajat tekevät sata lasissa mitä tahansa testejä ja temppuja saadakseen seuraajia ja tykkäyksiä.
Pääasia tällaisessa pika-ammattilaisuudessa on se, että kaikki tapahtuu erittäin nopeasti ilman vaivannäköä opiskella eri aloihin vaadittavaa tietotaitoa. Halutaan melkein kuin ilmaiseksi olla elämää suurempia kuuluisuuksia eli ajatellaan automaattisesti itsellä olevan lahjoja ja taitoja mihin vain ilman harjoittelua ja paneutumista, ja itsen brändääminen on tärkeintä. Pääasiahan on saada statukseksi jokin mediaseksikäs ammatti kuten kirjailija, muusikko tai malli ja sille hirveästi tykkäyksiä, joka puolestaan addiktoi ja tavallaan todentaa asiaa.
Kun ”tavikset” eivät menesty markkinoilla, niin uusi merkittävä status halutaan pikapikaa hinnalla millä hyvänsä. Kun on ”suuri kirjailija” eikä se riitäkään, vaihdetaan ”suureksi muusikoksi” tai urheilijaksi ja niin edelleen. Se kaikki ruokkii nimenomaan omaa elämännäkemystä ja sellaista harhaa, jossa muille kerrotaan sitä mitä haluaisi edustaa ja olla – nopeasti!
Mutta miksi on niin kiire tulla joksikin suureksi? Onko pandemia asettanut rajallisuuden tunteen elämäämme, vai onko työn kulttuuri muuttunut niin, että vanha työn käsite on haperoitunut? Onko ”time is money” ajatus täyttänyt pään vai digiloikka tehnyt meistä kaikista potentiaalisia taiteilijoita ja ammattilaisia pikavauhdilla toinen toisensa perään? Kun yksi sammuu, toinen syttyy.
Unelmiaan on hyvä seurata, mutta jotta kasvaa täyteen mittaansa ammatillisena osaajana, olisi hyvä opetella statuksen täytteeksi oikeaa alaan liittyvää asiaa ja osaamista. Sen jälkeen voi rauhassa keskittyä ammattiinsa, kehittymiseensä, eikä tarvitse täyttää itseään pikavoitoilla. Mutta toisaalta: ”Maailmassa on aina kauniimpia, taitavampia ja lahjakkaampia ihmisiä. Kysymys kuuluukin: Estääkö se sinua olemasta sinä?” (Whoopi Goldberg).