Rasismi ei näy vain vihaisena huutona tai solvauksena. Sen vaarallisin muoto piiloutuu katseisiin, oletuksiin ja lauseisiin, jotka voivat jäädä vuosiksi meidän Suomeen muuttaneiden nuorten mieleen. Piilorasismi satuttaa syvimmin: sitä ei yleensä nähdä, mutta sen tuntee jokainen, joka joutuu sen kohteeksi.
Juuri tällainen hetki on jäänyt yhden meistä mieleen peruskoulusta. Välitunnilla Suomessa syntyneet luokkakaverit keskustelivat viikonlopun suunnitelmista, joihin kaikki muut kuuluivat. Kun maahan muuttanut nuori yritti liittyä keskusteluun, ympärille laskeutui hiljaisuus. Muut tekivät selväksi, ettei tapahtuma ollut häntä varten.
Näissä lauseissa ei ollut yhtään rumaa sanaa, mutta ne rakensivat näkymättömän muurin nuorten väliin.
Tuo muuri vahvistuu joka kerta, kun ihmiset yllättyvät osatessamme puhua suomea. Se kasvaa, kun meiltä kysytään jälleen, mistä olemme oikeasti kotoisin. Nämä hetket eivät näytä vaarallisilta, mutta ne kuiskaavat, ettemme voi koskaan kuulua joukkoon.
Kun vihdoin uskallamme kertoa kokemuksistamme, kuulemme olevamme liian herkkiä – ja hiljenemme.
Emme ole ainoita, jotka kohtaavat rasismin monet kasvot. Tutkimusten mukaan 80 prosenttia peruskoulun oppilaista on havainnut rasismia koulussa. Joka viides yläkoulussa opiskeleva ulkomaalaistaustainen nuori joutuu viikoittain koulukiusaamisen kohteeksi.
Nämä luvut kertovat vain osan totuudesta. Vihaisina katseina ja vähättelynä ilmenevä piilorasismi jää usein näkymättömäksi tutkimuksissa. Sitä ei ole helppo tunnistaa edes itse vähemmistöön kuuluvana nuorena.
On sanonta: “Voit heittää kiven mereen, mutta et tiedä kuinka syvälle se uppoaa”. Samoin pienet sanat tai katseet voivat satuttaa syvemmin kuin ymmärrämme.
Rasismilla on vakavia vaikutuksia nuorten mielenterveyteen, itsetuntoon ja tulevaisuudenuskoon. Piilorasismi vähentää mahdollisuuksia ja estää kuulumasta yhteisöihin, joihin muut pääsevät.
Siksi jokaisella sanalla ja katseella on merkitystä. Kun pysähdymme kohtaamaan toisemme lempeästi ja kyseenalaistamme omat ennakkoluulomme, voimme estää satuttamasta muita ihmisiä.
Tarvitsemme useampia ihmisiä näyttämään teoillaan, että jokainen kuuluu tähän maahan ja tähän yhteisöön. Vasta silloin hiljaisuus voi muuttua ääneksi: sinä olet osa meitä.