Talvilinnustoa katseltiin ja kuunneltiin liki 20 000 paikalla eri puolella maatamme. Nyt oli ilmassa pientä juhlan tuntua, sillä tapahtuma täytti 20 vuotta.
Ensimmäisen kerran näissä merkeissä oltiin vuonna 2006. Jo monena vuonna Pihabongauksen suojelijana on ollut tohtori Jenni Haukio. Kyseessä ei ole kilpailu, vaan kaikille avoin talvisen linnuston havainnointiviikonloppu.
BirdLife Suomen mukaan ideana on seurata talvista lintueloa tunnin ajan omalla pihalla tai muulla paikalla. Koska tarkkailupaikkaa ei ole tiukasti sääntötauluun naulattu, lajistokattaus vähän rönsyilee tavallisen pihapiirin lintuvalikoimaan verrattuna. Joka tapauksessa bongauspäivät antavat hyvän kuvan Suomen keskitalven linnustosta.
Pihabongauksessa on alusta lähtien ollut osallistujia Meri-Lapin Lintutieteellinen yhdistys Xenuksesta (aiemmin nimi oli Kemi-Tornion lintuharrastajat Xenus ry.).
BirdLife Suomi korostaa, ettei Pihabongauksessa kilpailla lintujen määrällä. ”Tärkeintä on osallistua ja ilmoittaa havainnot, vaikka niitä olisi vain yksi. Myös linnuton tunti on arvokas tieto, koska se ilmentää talven lintutilannetta.” Kun havaintoalueena on koko maa ja tarkkailijoita on runsaasti, yhteisellä ponnistuksella saadaan arvokasta tietoa talvisen linnustomme muutoksista.
Pihabongauksen suosio on kasvanut vuosi vuodelta. Jäsenmäärältään suhteellisen pienessä Xenuksessa tapahtuma on ollut vuosittain kymmenien lintuharrastajien suosiossa. Havaintoja on karttunut kiitettäviä määriä. Kuluvan talven linnusto on vaikuttanut merilappilaisten lintuharrastajien mielestä ”melko niukalta.”
Kemiläinen Seppo Mäkitalo luonnehti viime lauantaina Kiikelinlahden polunvarsia ”tavallista hiljaisemmiksi.” Aineistoksi kertyi vain kaksi pikkulintua: punatulkku ja sinitiainen. Nämä lajit olivat muuten viime vuonna valtakunnallisesti ”kymmenen kärjessä” –listalla.
– Kireät pakkaset ovat varmaankin ajaneet linnut lähimetsistä ruokintapaikkojen ääreen. Kiikelin metsässä on harvoin ollut näin hiljaista, Mäkitalo kiteytti.
Simoniemessä asuva Jari Miettunen ei pidä ruokintapistettä kotipihallaan, koska ei työmatkojensa vuoksi pysty sellaista ylläpitämään. Tämä tietysti vaikuttaa pihapiirissä havaittavien lintujen määrään.
– Pihapiiristäni on silti hyvä tarkkailla linnustoa kaikkina vuodenaikoina. Pihabongaus on hieno idea kerätä valtakunnallista lintutietoa, vaikka siihen liittyy tietysti sattumanvaraisuutta: Eivät lintuparvet välttämättä osu juuri valitun tarkkailutunnin sisään, mutta hyvänä asiana on se, että lintuja havainnoidaan kaikkialla kutakuinkin samaan aikaan. Sunnuntaina kiikariini osui vain yksi närhi. Talvi on vaikuttanut näillä seuduin lintujen liikkumisen suhteen hiljaiselta, Miettunen kertoi.
Aktiivisimpaan Meri-Lapin lintuharrastajakaartiin lukeutuva Tuomo Karplund estyi tällä kertaa osallistumasta Pihabongaukseen, mutta eipä miehen kiikari ole joutanut roikkumaan naulassakaan. Maastossa viime aikoina liikkuessaan kemiläinen Karplund on kiinnittänyt huomiota hömötiaisten tavallista suurempiin määriin.
– Hömötiaisten viime vuosien alamäki on ollut kestohavainto vähän joka puolella, joten oli ilahduttavaa nähdä hömpillä vaellusta muistuttavaa liikehdintää. Tikkoja on tullut niin ikään nähtyä aika usein. Niiden lajimäärä on kasvanut takavuosiin nähden mukavasti, Karplund kiteytti.
Meri-Lapin lintulajistossa ei Pihabongauksen valossa ole valittamista. Tallennusjärjestelmä Tiiraan oli sunnuntai-iltaan mennessä tullut havaintoja jokseenkin 20 lajista Kemin, Keminmaan, Simon, Tervolan ja Tornion alueilta.
Lajien joukossa on alueellamme talvisin hyvin vähälukuisia tai jopa harvinaisia lajeja: järripeippo, turkinkyyhky ja tikli. Petolinnuista bongattiin varpushaukka, kanahaukka ja maakotka. Erikoinen havainto oli Lautiosaaressa sunnuntaina pihan poikki matalalentoa porhaltanut kahdentoista pyyn tokka. Harmaapäätikan voittokulkua kuvaavat Tervolassa ja Keminmaassa lajista tehdyt yksittäishavainnot.
Mustarastas on varsinkin etelärannikollamme runsas talvehtija. Lajia tavataan talvisin usein myös Meri-Lapissa. Niitä on majaillut nyt ainakin Simossa ja Kemissä, missä yhytettiin ruokintapaikalta neljä yksilöä.
