Pienen Pe­run­ka­jär­ven lyhyt, mutta värikäs his­to­ria pai­net­tiin kir­jak­si – ky­lä­läis­ten muis­tel­mia ke­rät­tiin yhteen kym­me­nen vuotta

Perunkajärven kylän muistot ja historia nidottiin kovakantiseksi kirjaksi. Muistelmien kanssa ei hötkyilty – kirjan kokoamisessa ehti vierähtää vuosikymmen.


Alaluokkalaisten liikuntatunti vuonna 1956 Perunkajärven kyläkoulun pihassa. Nykyään vanha koulu toimii Perunkajärven kylätalona, jossa kylän historia kirjoitettiin kovakantiseksi kirjaksi kuusikymmentä vuotta myöhemmin. Ringistä löytyy yksi kirjan tekijöistä: lettipäinen Irma Aurala jumppaa kuvassa selin kameraan.
Alaluokkalaisten liikuntatunti vuonna 1956 Perunkajärven kyläkoulun pihassa. Nykyään vanha koulu toimii Perunkajärven kylätalona, jossa kylän historia kirjoitettiin kovakantiseksi kirjaksi kuusikymmentä vuotta myöhemmin. Ringistä löytyy yksi kirjan tekijöistä: lettipäinen Irma Aurala jumppaa kuvassa selin kameraan.

”Hyvät sotilaat! Jouduimme lähtemään ja jättämään kotimme. Olkaa niin ystävällisiä jos joudutte majoittumaan kotiimme, että pitäisitte kaikkea hyvin.”

Tämän toiveen evakkoon lähtenyt Matti Perunka jätti kotinsa pöydälle 10. syyskuuta vuonna 1944. Ruutuvihkon palaselle kirjattu pyyntö päätyi yli 70 vuotta myöhemmin Perunkajärven historiaa käsittelevään teokseen, joka on alusta loppuun kyläläisten itsensä kirjoittama.

Kaikki lähti syyskuisesta illasta vuonna 2010. Silloin Perunkajärven kylätalolla järjestettiin vanhojen valokuvien ilta, jossa tarkoituksena oli kerätä yhteen vanhoja otoksia ja keskustella niiden herättämistä muistoista.

Matin pyyntö. Evakkoon lähtenyt Matti jätti ruutupaperille kirjoitetun toiveensa sotilaille kotinsa pöydälle.
Matin pyyntö. Evakkoon lähtenyt Matti jätti ruutupaperille kirjoitetun toiveensa sotilaille kotinsa pöydälle.

Paikalle saapui runsaasti kylän entisiä ja nykyisiä asukkaita. Rypistyneitä ja ajan haalistamia valokuvia kertyi paljon ja ilta vierähti nopeasti kuvien johdattamien tarinoiden parissa.

Kyläyhdistyksen puheenjohtaja Hillevi Vitikka ajatteli, että nämä värikkäät kertomukset oli ikuistettava jälkipolville.

– Aloimme kirjata tarinoita ylös päiväkirjaan. Kuvia ja kertomuksia tuli kaiken aikaa lisää, Vitikka kertoo.

Hyvän alun jälkeen kokoontumisia jatkettiin. Aivan heti kirja ei syntynyt, vaan ajatus kypsyi hiljakseen taustalla.

–  Kokoonnuimme yhteen kerran viikossa pariksi tunniksi. Katselimme kuvia yhdessä ja aina joku tunnisti niistä lisää ihmisiä, kertoo yksi kirjan tekijöstä, Irma Aurala.

Tämän tien päässä sijaitsee pieni Perunkajärven kylä. Kylätie saatiin ministeriön päätöksellä 1930-luvulla ja se on yhä paikallaan. Sisukkuutta. Ennen kunnollista kylätietä Perunkajärvellä liikuttiin talvisin suksilla tai hevosilla. Kuvan Reino Kuoksa on keksinyt valjastaa menopelikseen poron.
Tämän tien päässä sijaitsee pieni Perunkajärven kylä. Kylätie saatiin ministeriön päätöksellä 1930-luvulla ja se on yhä paikallaan.
Tämän tien päässä sijaitsee pieni Perunkajärven kylä. Kylätie saatiin ministeriön päätöksellä 1930-luvulla ja se on yhä paikallaan.

Kuvat veivät mennessään

Perunkajärven Vitikkaan saatiin kylän ensimmäinen radio vuonna 1920. Kuvassa Johan Vilho Vitikka poikansa Vilhon kanssa.
Perunkajärven Vitikkaan saatiin kylän ensimmäinen radio vuonna 1920. Kuvassa Johan Vilho Vitikka poikansa Vilhon kanssa.

Kyläläisten muistelmat alkoivat pikkuhiljaa nivoutua yhteen. Vanhojen kuvien digitointiin saatiin oppia Rovaniemen kansalaisopiston järjestämältä kurssilta, ja varoja laitteisiin aluelautakunnan kautta kylien kehittämissäätiöltä.

Tarinoita kerättiin koko vuosikymmenen ajan, mutta toden teolla kirjaa alettiin kursia kasaan vasta viime keväänä.

– Kyläläiset alkoivat vuosien edetessä kysellä, milloin kirja oikein valmistuu, Hillevi Vitikka nauraa.

Valmista tulikin lopulta nopeasti, kun aikataulun kiriessä kyläyhteisön työryhmä vietti kuvien ja tarinoiden parissa yli kahdeksantuntisia päiviä.

– Silloin uppouduimme kuvien maailmaan päälakia myöten, Aurala kuvailee.

Joulukuussa 2019 painosta haettiin liimaltatuoksuva kirja, johon oli painettu Perunkajärven historia kyläläisten kertomana. Kirjoja painettiin yhteensä 200 kappaletta.

– Välillä vähän epäilytti, tuleeko valmista, mutta pakko se oli saattaa loppuun kun oli kerran aloitettukin. Nyt valmista kirjaa on tilattu Etelä-Suomeen ja jopa Ruotsiin, Hillevi Vitikka kertoo.

Tässä on vain murto-osa Perunkajärven historiaa käsittelevän kirjan tekijöistä. He ovat vasemmalta alkaen Olavi Tapio, Marjatta Kivelä-Tapio, Leena Karvonen, Irma Aurala, Hillevi Vitikka sekä Veli Tervo. Painavaa asiaa. Perunkajärvestä koottiin 260-sivuinen opus, joka sisältää yli neljäsataa kuvaa tarinoineen. Kirjoja painettiin 200 kappaletta.
Tässä on vain murto-osa Perunkajärven historiaa käsittelevän kirjan tekijöistä. He ovat vasemmalta alkaen Olavi Tapio, Marjatta Kivelä-Tapio, Leena Karvonen, Irma Aurala, Hillevi Vitikka sekä Veli Tervo.
Tässä on vain murto-osa Perunkajärven historiaa käsittelevän kirjan tekijöistä. He ovat vasemmalta alkaen Olavi Tapio, Marjatta Kivelä-Tapio, Leena Karvonen, Irma Aurala, Hillevi Vitikka sekä Veli Tervo.
Kuva: Jouni Laaksomies

Lyhyt, mutta värikäs historia

Perunkajärvi sijaitsee noin 40 kilometrin päässä Rovaniemeltä pohjoiseen. Nykyään monet omistavat mökin Perunkajärveltä, mutta pysyviä asukkaita kylässä on vain hieman yli 40. Kyläyhdistyksen mukaan kylän asukaspiikki on ollut 1950-luvulla, kun Perunkajärveä asutti liki 200 ihmistä.

Kylällä on verrattain lyhyt historia. Sen varsinaisen asuttamisen katsotaan alkaneen vuodesta 1784, kun Heikki Mikonpoika Poikila perusti yhdessä vaimonsa Karin Juhontytär o.s. Maunun kanssa uudistilan Perunganniemeen.

Perunkajärvi kuvin ja tarinoin -teoksen sivuille on kirjoitettu kylän historiaa, kuten Perunkajärven perustamisvaiheet ja myöhemmin valtiollisen kylätien syntyminen. Kirjassa on myös alueella asuneiden sukujen historiaa ja mielenkiintoisia henkilötarinoita kuvien kera.

Maalauksellinen Perunkajärvi. Henrik Emil Tervon hautajaissaattue lähdössä Salmelan rannasta järven toiselle puolelle heinäkuussa vuonna 1948. Hillassa Luusuanjängällä. Perunkajärveläinen Olavi Tapio tietää olevansa kuvassa, mutta ei ole aivan varma, kuka lapsista hän on: "Myös äitini on tässä kuvassa. Hillaa tuli suolta aivan mahdottomat määrät."
Maalauksellinen Perunkajärvi. Henrik Emil Tervon hautajaissaattue lähdössä Salmelan rannasta järven toiselle puolelle heinäkuussa vuonna 1948.
Maalauksellinen Perunkajärvi. Henrik Emil Tervon hautajaissaattue lähdössä Salmelan rannasta järven toiselle puolelle heinäkuussa vuonna 1948.
Vanhalla Kaijalla (1878–1962) oli taito naksauttaa sijoiltaan menneet nivelet takaisin paikalleen. Kerran pihaleikeissä Heimo-pojalla oli mennyt peukalo sijoiltaan, jolloin poika tuli Kaijan luokse: "Osaakohan se Kaija vielä peukalon paikoilleen laittaa, kun on niin vanhakin", Heimo epäili. Kostoksi epäilystä Kaija napsautti pojalta toisenkin peukalon sijoiltaan, ja laittoi ne takaisin paikalleen vasta, kun epäilijä oli ensin saanut vähän aikaa kärsiä. Sen jälkeen Heimo ei epäillyt enää Kaijan taitoja.
Vanhalla Kaijalla (1878–1962) oli taito naksauttaa sijoiltaan menneet nivelet takaisin paikalleen. Kerran pihaleikeissä Heimo-pojalla oli mennyt peukalo sijoiltaan, jolloin poika tuli Kaijan luokse: "Osaakohan se Kaija vielä peukalon paikoilleen laittaa, kun on niin vanhakin", Heimo epäili. Kostoksi epäilystä Kaija napsautti pojalta toisenkin peukalon sijoiltaan, ja laittoi ne takaisin paikalleen vasta, kun epäilijä oli ensin saanut vähän aikaa kärsiä. Sen jälkeen Heimo ei epäillyt enää Kaijan taitoja.

Kuvissa jumpataan alakoulun liikuntatunneilla, uidaan Perunkajärvessä ja kyykitään Luusuansuon runsailla hillamättäillä.

– Aikaisimmat tarinat sijoittuvat 1800-luvun viimeisiin vuosikymmeniin, ja kirjan vanhimmat kuvat yli satavuotiaita, Hillevi Vitikka kertoo.

Ennen nykyisen kylätien perustamista Perunkajärvelle kuljettiin vesiteitse ja kävellen, talvisin hevosilla tai suksilla.

Eräässä tarinassa talon isäntä on lähtenyt hiihtämällä hakemaan perheen vastasyntyneelle lastensänkyä kauppalasta. Suksilla kuljettiin ensin Vikajärvelle, josta pääsi linja-autolla kauppalaan. Kotiin palattiin sakean lumipyryn läpi, pinnasänky sidottuna hiihtäjän selkään.

– Perunkajärveläiset ovat osoittaneet tarinoissa sisukkuutensa. Täällä tiettömän taipaleen takana on asuttu jatkuvassa niukkuudessa, ja on vain pitänyt pärjätä ja keinot keksiä, Hillevi Vitikka kertoo.

Tarinoissa heräävät henkiin yksittäiset ihmiset, kuten Kaisa ”Kaija” Vitikka, joka osasi niksauttaa sijoiltaan menneet jäsenet paikalleen ja Ludvig ”Viiki” Teräs, jolla oli upea lauluääni, mutta laulujen aiheet saivat siveämmän kuulijan niskakarvat pystyyn.

Sisukkuutta. Ennen kunnollista kylätietä Perunkajärvellä liikuttiin talvisin suksilla tai hevosilla. Kuvan Reino Kuoksa on keksinyt valjastaa menopelikseen poron.
Sisukkuutta. Ennen kunnollista kylätietä Perunkajärvellä liikuttiin talvisin suksilla tai hevosilla. Kuvan Reino Kuoksa on keksinyt valjastaa menopelikseen poron.

Pääosassa kylän muistot ja tarinat

Teräsmiehenäkin tunnettu Ludvig Fritjoff Teräs (1901–1980) tunnettiin kylällä hyvästä lauluäänestään, joskin hänen laulunsa olivat usein puolituhmia. "Viikille" ja tämän vaimolle syntyi yhteensä 11 lasta.
Teräsmiehenäkin tunnettu Ludvig Fritjoff Teräs (1901–1980) tunnettiin kylällä hyvästä lauluäänestään, joskin hänen laulunsa olivat usein puolituhmia. "Viikille" ja tämän vaimolle syntyi yhteensä 11 lasta.

Rovaniemen kylien historiaa on aiemminkin kerätty kirjoiksi. Muun muassa Yläkemijoella on toteutettu kaksi alueesta kertovaa kirjaa ja myös Lehtojärven kylän historia on painettu kansien väliin. Sen lisäksi lukuiset yksittäiset ihmiset ovat selvittäneet omien sukujensa historiaa ja kirjoittaneet niistä kirjoja.

Perunkajärven kyläyhdistys toteaa, että yhteisen historian kirjoittaminen on lisännyt kyläläisissä yhteenkuulumisen tunnetta.

– Sosiaalisuus oli tärkeä osa projektia. Kokoontumisissa keitettiin kahvit ja vaihdettiin kuulumiset. Tarinat muistuivat mieleen siinä sivussa, Irma Aurala kertoo.

Kuvia tarinoineen kertyi tekijöiden käsiin yli viisisataa, joista kirjaan valikoitui hieman yli neljäsataa.

Kaikkia kuvissa esiintyviä henkilöitä ja ajanjaksoja ei ole pystytty tunnistamaan. Kirjan tekijät muistuttavatkin, ettei kyseessä ole historiankirja.

– Pääosassa ovat kyläläisten muistot ja tarinat. Nyt meistä on jäänyt merkintä jälkipolville, ja tiedämme ketä olemme ja mistä olemme tulleet, Hillevi Vitikka toteaa.

Ensimmäisen kirjaprojektin päätyttyä Perunkajärvellä on alettu suunnitella jo seuraavaa kirjaa. Seuraavan kirjan on suunniteltu pureutuvan Perunkajärven luontoon ja kulttuuriin, ja sen uskotaan valmistuvan ensimmäistä kirjaa nopeammin.

Perunkajärvi kuvin ja tarinoin -teosta voi tiedustella kyläyhdistykseltä esimerkiksi Perunkajärven kylän Facebook-sivujen kautta.

Jutun kuvat on alun perin julkaistu Perunkajärvi kuvin ja tarinoin -teoksessa.