Pian kylmenee: Lapissa voi olla ensi vii­kol­la pa­rin­kym­me­nen­kin asteen yö­pak­ka­sia

kolumni: Miksi työ ei löydä te­ki­jää, eikä tekijä työtä?

Tilaajille

Piel­pa­jär­ven polku kertoo his­to­riaa ki­vik­koi­ses­sa erä­maas­sa mat­kal­la kir­kol­le

Pohjois-Inarin kivikkoisessa erämaassa ottaa lukitsematon Pielpajärven kirkko vastaan monenlaisia kulkijoita. Kirkon lisäksi luonto voi kertoa lukemattomia tarinoita sille, joka osaa ja malttaa sen merkkejä tulkita.

”Vanha kirkko yksin erämaassa, lasit rikki, ovi tuskin haassa…”, luonnehti aikanaan inarilainen runoilija V. E. Törmänen Pielpajärven kirkon synkeää tilaa.

Se olikin 1900-luvulle tultaessa vähällä tuhoutua ja vaipua unohduksiin. 260-vuotiasta pyhäkköä vaeltaa nykyisin katsomaan tuhansittain ihmisiä eri puolilta maailmaa.

Kirkko rakennettiin aikana, jolloin saamelaiset eivät asuneet kiinteissä kylissä, vaan elivät kukin perhe omilla metsästys- ja kalastusmaillaan. Vainolaisten pelossa kirkon paikaksi valittiin Pielpajärven ranta, jonne ei pääse vesireittejä myöten. Ulkolaudoitus laadittiin paikallisesta, tiukkasyisestä männystä. Itäpuoleltaan se nostanut pihkan pintaan punertavaksi luonnonkyllästeeksi, kun taas kirkon toinen puoli on kelottunut hopeanharmaaksi.

Lue Digiä 1 kk _vain 1 €_

Tutustu, voit peruuttaa tilauksen koska tahansa.