”Vanha kirkko yksin erämaassa, lasit rikki, ovi tuskin haassa…”, luonnehti aikanaan inarilainen runoilija V. E. Törmänen Pielpajärven kirkon synkeää tilaa.
Se olikin 1900-luvulle tultaessa vähällä tuhoutua ja vaipua unohduksiin. 260-vuotiasta pyhäkköä vaeltaa nykyisin katsomaan tuhansittain ihmisiä eri puolilta maailmaa.
Kirkko rakennettiin aikana, jolloin saamelaiset eivät asuneet kiinteissä kylissä, vaan elivät kukin perhe omilla metsästys- ja kalastusmaillaan.
