Pääministeri Orpon puhe Strasbourgissa sai aikaan kysymistulvan siitä, kuinka Suomen hallituksessa voi olla äärioikeistolainen puolue. Paljastui, että kysyjät olivat sosialidemokraatteja eri maista. Tulivatko vihjeet heille Suomesta, siksi tutun tuntuisia kysymykset olivat.
Orpon vastaus – ettei hallituksessa ole äärioikeistolaista puoluetta – jäi vähemmälle huomiolle.
Kyse ei ole ay-liikkeen, vaan vasemmistopuolueiden vallasta. Vasemmiston vallan este on perussuomalaiset. Vain se mahdollistaa oikeistohallituksen. Tämä on suurin pelko vasemmisto-oppositiolle. Siksi he hyökkäävät hallituksen kimppuun ja yrittävät saada sen hajalle.
Hallituksen työlakimuutosten vastustaminen on savuverho todellisen pelkojen peittämiseksi. Vasemmistopuolueet ovat panneet ay-liikkeen asialle ainoana tavoitteena kaataa hallitus välittämättä siitä, miten käy maamme taloudelle.
Kyse on sdp:n ja vasemmistoliiton pelosta menettää valta pysyvästi. Sen mahdollistaa juuri perusuomalaiset.
Nykyisten hallituspuolueiden lisäksi näkisin myös keskustan kuuluvan keskustaoikeistolaiseen plokkiin. Tokkopa se on tekemässä samanlaista virhettä kuin edellisessä hallituksessa olemalla vasemmiston apupuolue. Siksi luen sen enemmän oikealle kuin vasemmalle.
Vanhoina aikoina ainoa autuaaksi tekevä oli punamultayhteistyö. Ehkä viime vaalikausi teki keskustalle selväksi, että ystävät löytyvät toiselta suunnalta.
Mielelläni näkisin, että meilläkin niin oikeisto- kuin vasemmistopuolueetkin ilmoittaisivat ennen vaaleja siitä, minkälaisen hallituksen he muodostavat, jos voittavat vaalit. Se olisi äänestäjän etu.