Poliittisilla tunteilla on merkitystä erityisesti, jos samalla tietoihin ja älyyn perustuva eettinen harkinta heikkenee. Perussuomalainen puhetapa puolueen menestyksen selittäjänä on jäänyt liian vähälle tarkastelulle.
Riikka Purra kertoo (25.9.) puolueensa haluavan veropolitiikassa, että ”kansalainen saa itse päättää”. Väite on perätön, koska verojen käytöstä päättää eduskunta. Purrasta ”veronmaksajien rahaa ei saa käyttää humpuukiin”. Mikään puolue ei kannata tätä. Yhtä vähän veronmaksajien kuuluu kustantaa ”mitä moninaisimpia intressejä, iloja, etuja, arvoja ja lypsyjä”.
Itsestään selvät totuudet ja epätodet yleistykset ovat perussuomalaisessa puhetavassa keskeinen ja tarkoituksellinen keino vedota tunteisiin. Ryhmäpuheenvuoron budjettikeskustelussa (10.10.) pitäneen Jenna Simulan mukaan ”kaiken kivan jakaminen kaikille loppuu".
Typeryydet voivat vaikuttaa uskottavilta kun niitä toistetaan. ”Miksi kansa on köyhää…, samalla kun julkista rahaa lapetaan joka suuntaan?” Näin puhui Purra puoluekokouksessa. Perätön väite rahan jaosta joka suuntaan syynä kansan köyhyyteen vetoaa kaunan ja vihan tunteisiin.
Linjapuheessaan Purra lausui: ”(T)yön raskaan raataja voi luottaa siihen, että hän hyötyy maksamistaan veroista. Nyt näin ei ole.” Väite on perätön. Kansalaiselle on tarjolla julkinen terveydenhuolto, ilmainen koulutus sekä liikenne- ja muu infrastruktuuri.
Pelkojen ja vainoharhojen herättely on perussuomalaisen retoriikan keinoja: ”Maailmalta pitää haalia koko ajan uusia autettavia, elätettäviä ja holhottavia, jotta vasemmisto pysyisi voimakkaana”. Keinoihin kuuluu itsetunnon kohottelu muita vääristelevällä vastakkainasettelulla.
Puoluekokouksessa Purran leimaava tykitys nousi kliimaksiin: ”Vasemmiston kauhu on itse ajatteleva, itse toimeen tuleva, omia aivojaan käyttävä ihminen, joka osaa ja haluaa päättää itse, mitä haluaa.”
Jussi Halla-ahon mukaan (25.9.) muut puolueet ja ammattiliitot "ovat hartaan yksimielisiä siitä, että Suomi ei ole suomalaisten maa, vaan pikemminkin kaikkien muiden” ja että perussuomalaiset ovat tästä toista mieltä. Väite muiden epäisänmaallisuudesta on perätön ja loukkaava.
Kyseessä on kansainvälisen radikaalioikeiston ja trumpilaisen häikäilemättömän vallantavoittelun puhetapa. Muiden puolueiden on ollut vaikea vastata tunneperäiseen kannatukseen. Poliittisessa keskustelussa poliittisia tunteita tulisi käsitellä, mutta niissä pitäisi vedota tietoon, ymmärrykseen ja kestäviin eettisiin arvoihin sekä myönteisiin tunteisiin kielteisten sijasta, jotta demokratia ja sosiaalinen elämä kehittyisivät myönteisesti.