Perussuomalaisten Rovaniemen valtuustoryhmän puheenjohtaja Tuomas Koskiniemi kirjoitti (LK 31.7.) Ylestä ja positiivisesta syrjinnästä. Otsikkona oli ”En hyväksy syrjintää”, mikä on positiivien kannanotto.
Ongelma on se, että samaan aikaan kuin kirjoittaja julistaa, ettei hyväksy syrjintää, hän tosiasiassa tukee syrjintää ja mustamaalaa tahoja, jotka ovat vastustaneet syrjintää vuosikymmeniä ja joiden periaatteisiin sekä käytäntöihin kuuluu syrjimättömyys.
Kirjoittajan keino peitellä oikea kantansa syrjintään on se, että hän käyttää tiettyjä sanoja yhteyksissä, joiden avulla sanan ja/tai käsitteen alkuperäismerkitys sumentuu ja sanoille muotoutuu uusi, alkuperäiselle vastakkainen merkitys. Tämä on Saksan juutalaisen kielitieteilijän Viktor Klempererin mukaan natsikielen keskeinen piirre.
Koskiniemi ei ole keksinyt näitä uuskielen sanoja tai sanojen uusia merkityksiä itse, vaan lainaa käyttämänsä sanat amerikkalaisen äärioikeiston sanastosta. Tässä suhteessa hän seuraa puolueensa johdon esimerkkiä.
Koskiniemi kirjoittaa toksisesta feminismistä. Kun sana toksinen liitetään feminismin yhteyteen muuttuu feminismi, joka vastustaa naisiin kohdistuvaa syrjintää, syrjinnäksi valtaväestöä kohtaan. Tähän yhteyteen kirjoittaja tuo käsitteen positiivinen syrjintä, joka sekin on uuskielen käsite, jota perussuomalaiset käyttävät positiivisesta erityiskohtelusta.
Positiivinen erityiskohtelu muun muassa työhönotossa tarkoittaa maahanmuuttajien syrjinnän vähentämistä. Tässäkin tapauksessa syrjintää vastustava toiminta pyritään muuttamaan syrjinnäksi manipuloimalla sanojen merkityksiä.
Koskiniemen tarkoitus, kuten natsien ja muun äärioikeistonkin, on hämärtää sanojen merkityksiä, muuntaa niitä vastakohdakseen ja siten suunnata kritiikki pois heidän harjoittamasta syrjinnästä ja rasismista.
Tällaista hämärtämistä perussuomalaiset tarvitsevat nyt enemmän kuin koskaan, sillä heidän syrjivän politiikkansa vaikutukset alkavat näkyä yhä selvemmin ihmisten arkielämässä.