Pelaatko heti koulun jälkeen videopelejä? Jääkö sinulla aikaa muuhun? Meidän pitäisi huolehtia siitä, että aikuiset ja nuoret laittavat puhelimet pois ja tekevät jotain muuta.
Lautapelejä ei pelata tarpeeksi. Kun lapsi tai nuori pääsee koulusta, hän alkaa pelata tieto- tai muulla pelikoneella. Ei se ole vain lapsen syy, sillä vanhemmillakin voi olla muuta “tärkeää” tekemistä, kuten Facebookissa notkuminen tai Tiktok-videoiden katselu.
Jos nuori pakotetaan tekemään jotain tai olemaan jossain, ei sekään ole mukavaa. Tärkeää olisi, että asioista puhuttaisiin ja tekemisiä suunniteltaisiin yhdessä. Yhdessäoloaikaa ei ole, jos sitä ei järjestetä.
Ymmärrän, että joillakin on aikaa vieviä harrastuksia. Se on hyvä asia, koska liikunnallisissa harrastuksissa saa hyötyliikuntaa, ja luku- ja kirjoitusharrastuksista on muita hyötyjä.
Kuten Lenni Pättikangas mielipidekirjoituksessaan "Pelaaminen vie harrastukset" (KS 13.1.2019) toteaa: “Ongelmana on, että monet nuoret eivät pian tee muuta kuin pelaavat ja pelaavat.” Jos tämä jatkuu, maailmassa ei saada enää mitään tehtyä vaan yhä useampi nuori ja aikuinen sairastuu tai ainakin voi huonosti.
Asia on helppo ratkaista. Jos nuoren peliaikaa rajoittaa ankarasti jo lapsena, tämä ei jää koukkuun. Lisäksi vanhempien kannattaa olla kiinnostuneita lastensa tekemisistä. Vanhemmat voivat ehdottaa, ei pakottaa, joitain asioita, joita perhe voisi tehdä yhdessä. Kotona voitaisiin lukea kirjaa vuorotellen, leipoa, retkeillä luonnossa ja joskus jopa pelata videopelejä yhdessä.
Jos perhe ei tee mitään yhdessä, eivätkä perheenjäsenet ole kiinnostuneita toistensa tekemisistä, nuori helposti tuntee itsensä yksinäiseksi ja erakoituu. Yhdessäoloaika on tärkeää, sillä se rentouttaa, lisää onnentunteita ja tuo tähän hetkeen ihanalla tavalla.