Pe­rä­me­ren kan­sal­lis­puis­ton kä­vi­jä­mää­rät ovat kas­vus­sa – ve­den­alai­nen luon­to­pol­ku ka­don­nut

Paikalliset ja lähikuntien asukkaat eivät ole erityisen yliedustettuina puiston vierailijoissa.

-
Kuva: Siru Uusi-Seppälä

Pekka Aho on kuljettanut asiakkaita Perämeren kansallispuistossa vuodesta 2014, jolloin hän hankki ensimmäisen veneen. Toinen vene tuli neljä vuotta myöhemmin. Matkailijoita kansallispuistossa on käynyt kuluneena kesänä hyvin: Aho arvioi matkailijoiden määrän kasvaneen kesä-heinäkuussa noin 20–25%.

– Koko vuoden saldo nousee näillä reilusti, Aho toteaa.

Ahon muut työt, linnustolaskenta ja huoltotyöt kansallispuistossa, siirtyvät kesäkuukausina tarvittaessa veneilyvarausten mukaan, sillä kuljetukset ovat sesonkiluontoista työtä. Kyytivarauksia tehdään erilaisilla aikatauluilla.

– Joskus on soiteltu Pyhätunturilta lähtiessä, että pääseekö merelle tänään. Jotkut taas soittelevat jo 2 kuukautta etukäteen, Aho kertoo. Saarissa käy monenlaisia matkailijoita, esimerkiksi kansallispuistobongareita. Bongarien tavoitteena on kiertää kaikki Suomen 40 kansallispuistoa. Bongareita oli näkynyt haastattelua edeltävänäkin päivänä heinäkuun lopussa.

– Tämä oli heillä viimeinen puisto, koko kierros tuli täyteen, Aho kertoo kahdesta asiakkaasta.

Paikalliset ja lähikuntien asukkaat eivät ole erityisen yliedustettuina puiston vierailijoissa. Osa paikallisista ei ole edes tietoisia kansallispuiston olemassaolosta.

– Luulisihan sitä, että se kuuluisi yleissivistykseen, jos omalla asuinalueella on kansallispuisto, Aho miettii.

Hän arvelee, että Perämeren kansallispuisto voi näyttäytyä vaikeapääsyisenä, koska saariin on kuljettava veneellä. Tämä selittäisi, miksi puistossa on koko Suomen mittapuulla ehkä pienimmät kävijämäärät. Itse puisto on Ahon mukaan kuitenkin niin sanotusti normaali luontokohde, kun puistoon ensin pääsee.

– Normaalit lenkkikengät ja ulkoiluvarusteet riittävät.

Ahon mukaan matkailijat käyvät esimerkiksi Kuusisaaressa, Vähä-Huiturissa, Pensaskarissa ja Selkä-Sarvessa. Saarten varustelu poikkeaa toisistaan: esimerkiksi Pensaskarin venelaituri on suunniteltu vain päiväkäyttöön ja vuokratuvat taas löytyvät vain Selkä-Sarvesta ja Vähä-Huiturista.

– Selkä-Sarvi on usein se niin sanottu pääkohde, Aho kertoo.

Ahon venematkoilla on ajetaan usein yksi, yhteensä viiden tunnin reissu, jolla käydään sekä Pensaskarissa että Selkä-Sarvessa. Näistä saarista löytyy yhteensä lähes puolitoista kilometriä maalla kulkevaa luontopolkua.

Pitkään kansallispuiston erikoisuudeksi mainittiin kuitenkin Maa-Sarven edustalla sijainnut vedenalainen luontopolku. Vedenalainen polku on nykyään kuitenkin kadonnut kokonaan. Kemin Urheilusukeltajat ry:n puheenjohtaja Jorma Vähän mukaan polun kokosi meribiologi Essi Keskinen. Urheilusukeltajat, joiden puheenjohtaja Vähä on ollut yli kymmenen vuotta, toimivat apukäsinä ja talkoilijoina. Polku sijaitsi Maa-Sarven edustalla paikoin matalassa vedessä, ja sitä merkitsi pohjaköysi, jota seurattiin noin puolen tunnin mittaiselle sukellukselle.

– Reitti oli ovaalin muotoinen ja kiersi paikoitellen lähellä maata. Nyt polku on valitettavasti kadonnut: jäät nappasivat kiinni pohjalaatoista ja raahasivat merenpohjassa niin, että alunperin ovaalin muotoisesta polusta tulikin kahdeksikko, Vähä kertoo polun kohtalosta.

Polulla oli sukeltajille paljon nähtävää: siihen oli liitetty ison purjelaivan kappale ja uponnut soutuvene. Polkuun kuului myös opastekylttejä ja alueella oli paljon kasvillisuutta. Polku oli hyvä kohde etenkin aloitteleville sukeltajille.

-
Kuva: Jorma Vähä

Merisukellus on lajina hyvin erilaista kuin sisämaasukellus.

– Joskus harvoin merisukellus on leppoisaa. Useammin se on vähän haasteellista ja toisinaan jopa erittäin haasteellista. 50 metrin matka meressä vastaa helposti 10 kilometrin juoksulenkkiä, Vähä kertoo.

Lajin kanssa voi lähteä liikkeelle niin kutsutuista introsukelluksista altaassa, vaikka allassukeltaminen antaakin Vähän mukaan väärän kuvan lajista. .– Ulkomailla käydyt kurssit ovat monenkirjavia. Jotkut niistä ovat toki vaativiakin, mutta osasta on kuullut aika pelottavia kokemuksia, Vähä kertoo.

Kemissä sukellusharrastus painottuu merisukellukseen. Perämeren lisäksi matkoja on tehty myös Jäämerelle.

– Iän puolesta syvät sukellukset alkavat olla takana, ne ovat fysiikalle rankkoja, Vähä kertoo.

Perämereltä löytyy mukavia kohteita sukeltajille vedenalaisen luontopolun kohtalosta huolimatta. Pohjan plyysimäiseltä tuntuvaa kasvillisuutta silitellen Lahian matalikolla.
Perämereltä löytyy mukavia kohteita sukeltajille vedenalaisen luontopolun kohtalosta huolimatta. Pohjan plyysimäiseltä tuntuvaa kasvillisuutta silitellen Lahian matalikolla.
Kuva: Jorma Vähä