Risto Tolonen kirjoitti hylkeistä ja ammattikalastuksen vaikeuksista Perämerellä (LK 31.7.). Tiedostamme hyljeongelmat kalastuselinkeinolle Itämerellä.
Olemme vuosia olleet mukana eri foorumeilla, joilla asiaan on pyritty löytämään ratkaisuja ja tukeneet korvaus- ja tukitoimenpiteitä, joilla hyljevahinkoja voidaan vähentää ja korvata. Olemme olleet yhdessä Suomen luonnonsuojeluliiton kanssa yhteydessä Euroopan komissioon hyljekorvausten jatkamiseksi.
Hylkeisiin liittyy myös toimenpiteitä ja ehdotuksia, joita emme tue. Olemme toistuvasti esittäneet, että harmaahylkeen pyyntikiintiö on liian suuri hallikantaan nähden. Kannan taantumiselta on vältytty, koska saalismäärä on jäänyt huomattavasti kiintiötä pienemmäksi, ja koska muut Itämeren maat ovat noudattaneet maltillista pyyntipolitiikkaa.
Kannatamme sitä, että hylkeiden aiheuttamia haittoja kompensoidaan kalastukselle, mutta emme tue hyljekannan leikkaamista siinä määrin, että se johtaisi lajin taantumiseen Suomessa.
Suurin syy Perämeren tärkeiden kaupallisten kalakantojen taantumiseen on vesivoimarakentaminen. Entiset suuret lohi-, vaellussiika- ja meritaimenjoet on patoamalla tuhottu Tornion- ja Simojokea lukuun ottamatta. Kompensaatioistutukset toimivat aikansa ja antoivat kelvollisia siika- ja lohisaaliita 1980- ja 1990-luvuilla, mutta ylläpitivät voimakasta kalastuspainetta. Se ajoi jäljelle jääneet luonnonlohi-, meritaimen- ja vaellussiikakannat sukupuuton partaalle.
Viime vuosina on huomattu, että Itämerellä pitkään jatkunut ravinnekuormitus yhdistettynä vesien lämpenemiseen on muuttanut meriympäristöä ja sen ravintoverkkoja. Monien Itämerelle tyypillisten lajien, kuten lohen, siian ja silakan, selviytyminen Itämeressä on sen myötä heikentynyt huomattavasti.
Saimaalla valtaosa ammattikalastajien saaliista pyydetään norppaturvallisin menetelmin, ennen kaikkea troolaamalla. Saimaannorppia on vain noin 500. Ne eivät pääse merkittävässä määrin kalanpyydyksiin vahingoittamaan saalista harvoja ja usein norpille kohtalokkaita poikkeuksia lukuun ottamatta. Saimaannorpan turvaksi asetetut kalastusrajoitukset rajoittavat myös ammattimaista verkkokalastusta, mutta ihmisen aiheuttaman sivusaaliskuolleisuuden minimoiminen on tehokkain keino suojella ainutlaatuista järvinorppaamme sukupuutolta.
On ymmärrettävää, että hylkeet näyttäytyvät monille kalastuselinkeinon merkittävänä ongelmana, mutta todelliset syyt kalakantojen taantumiseen ovat jokien patoaminen ja pitkään jatkunut rehevöityminen niin sisävesissä kuin Itämeressäkin.