Kolumni

Patalaiskasta kuntoilijasta voi tulla tarmokas aikuiskilpaurheilija

-

Muistan erään saunakeskustelun tuttavan kanssa. Hän oli harrastanut yleisurheilua lapsuutensa ja nuoruutensa. Hän oli lopettanut harrastamisen vähän yli kaksikymmentävuotiaana.

Hän koki, ettei se, että vain harrastaa, ollut tarpeeksi. Olisi pitänyt menestyä. Menestystä odotti urheiluseura ja valmentajat. Menestystä odotti urheilija itsekin.

Nuorten urheilijoiden menestymistä odotamme me kaikki, koko Suomen kansa. Moni on varmasti kuullut taivasteluja milloin suomalaisen yleisurheilun heikosta tasosta, milloin maastohiihdon alamäestä. Yritäpä siinä sitten omaksi iloksi harrastella, kun kenttien laitojen kaikkitietäjät kertovat, että ei riitä.


Viime viikon torstain Lapin Kansassa oli juttua korkeushyppääjä Henna Anuntista, joka oli palannut vanhan yleisurheiluharrastuksensa pariin aikuisiällä. Luin ilolla itseni kanssa samanikäisen, yli nelikymppisen, naisen haastattelua. Anunti on tänä kesänä hypännyt 40-vuotiaiden Suomen ennätyksen 164 cm.

Kilpailuvietti ja halu urheilla tavoitteellisesti eivät välttämättä häviä, vaikka urheilu-uran yleisellä tasolla olisikin kisailun lopettanut. Moni jatkaa kilpaurheilua höntsämielellä omassa lajissaan tai innostuu uudesta lajista ja haluaa tietysti kilpailla siinä. Kilpailuinnostuksen saattaa löytää, vaikkei olisi lapsena urheillut kilpaa.

Aikuisurheilijat kilpailevat omanikäistensä kanssa. Osalla heistä varmasti harjoitteleminen on vakavaa ja halu menestyä kilpailuissa suurta. Väittäisin silti, että yli nelikymppisillä aikuis-, veteraani- ja mastersurheilijoilla paineet menestyä eivät ole niin suuret kuin yleisten sarjojen urheilijoilla. Kun 70-vuotias täti häviää juoksukilpailuissa toiselle samanikäiselle tädille, niin siinä oikeastaan voittaa kaikki. Vaikka saattaa se kilpailuhenkistä hopeamitalistia hetken mieltä kirpaista.


Aloitan itsekin aikuisurheilijan “urani” tänä syksynä, jolloin osallistun ensimmäisiin kilpailuihin lajissa, josta innostuin vasta pari vuotta sitten.

Olen aina ollut patalaiska kuntoilija, mutta tavoitteellisena kilpaurheilijana olen melko reipas ja aikaansaava: harrastan liikuntaa jossain muodossa lähes joka päivä. Haluan myös palautua hyvin, joten nukun hyvin.

Tavoitteellisesta urheilemisesta on ollut hyötyä: kunto on parantunut, terveys on kohentunut ja mieli on virkeä. Olen lähtenyt mukaan urheiluseuraan, jossa on muitakin aikuisurheilijoita, ja olen saanut uusia kavereita.

Aikuiset haluavat harrastaa liikuntaa ja mielellään maksavat siitä. Urheiluseuroissa tämä kannattaa pitää mielessä, ja urheiluseurat voisivat liikuttaa enemmän myös aikuisia.