Kanarian saarilla asukkaat ovat osoittaneet mieltään, koska luontoresurssien ja ihmisten hyvinvoinnin välinen tasapaino on romahtanut. Syynä on hallitsemattomaksi kasvanut turismi. Eräs mielenosoittaja kantoi kylttiä ”Paratiisia ei ole tehty sementistä”.
Kanarian saarten ja Rovaniemen Käyrästunturin mittakaava on eri, mutta asia sama: paratiisia ei rakenneta sementillä. Kokoomuksen aivoriihi teki kunnallisvaalien alla aloitteen tunturille rakennettavasta Disney-huuruisesta, satojen miljoonien matkailurysästä. Hanke sai arvoisensa lopun.
Jäljet pelottavat, kun kaupunginvaltuutettu, kansanedustaja Sara Seppänen (ps.) ehdottaa (LK 20.4.), että ”selvitettäisiin mahdollisuudet parantaa Käyrästunturin saavutettavuutta retkeilijöille”. Maltillinen muotoilu ei takaa, etteivätkö kauniit sanat kätkisi myös vähemmän maltillisia haaveita varsinkin, kun Seppänen maalaa kuvaa ”piilossa olevasta helmestä”.
Helmivertaus on epätosi, koska omatoimiset reppupatikoijat ovat jo löytäneet helmen. He ovat lisäpalveluita vaatimatta, paikallisten oikeuksia kunnioittaen kulkeneet alueella jo kauan oppaanaan vaeltajamunkki Ryokanin (1758-1831) viisaus – lähtiessämme täältä emme jätä perinnöksi muuta kuin kevääseen kukat, kesään kukkuvan käen ja syksyyn värikkäät lehdet.
Korona vauhditti retkeilyharrastuksen kasvua kautta maan. Niesintien varrella nähtiin keväällä 2023, että hyvä asia toi lieveilmiönä myös ihmisen itsekkyyden. Yksityistiet ja pihat olivat pahimmillaan tungokseen saakka täynnä tunturiin menijöiden autoja. Asukkaat joutuivat suojaamaan pihapiirejään puomeilla ja vaijereilla.
Niesintie on ahdas ja huonokuntoinen, eikä se siedä suurempia retkeilijämääriä asukkaiden hyvinvoinnin häiriintymättä. Jos parkkipaikkaa harkitaan, nelostien varsi–Käyrämöjärven tienoo on ainoa järkevä vaihtoehto. Jos jotakin ”kehitetään”, kunnostetaan jo olemassa olevia, luontoon muovautuneita polkuja ja kulku-uria sekä uusitaan pitkospuita.
Nykyihmiselle pitäisi tehdä kaikki asiat mahdollisimman helposti saavutettaviksi, vaivannäkö minimoiden ja mukavuus maksimoiden. Se, että Rovaniemellä on lähes neitseellinen, luontoarvonsa säilyttänyt tunturialue, ei ole kauhisteltava laiminlyönti, vaan siunaus ja kunnianosoitus luonnon omille, ihmisen töistä riippumattomille aikaansaannoksille.
Käyrästunturin lähes koskemattoman metsän puut ovat vaiti, mutta hereillä – hiljaisina todistajina muistuttamassa satunnaisesti ohikulkevaa reppuselkäistä elämän pitemmästä, sanattomasta aikajänteestä.