Jouko Lampela yrittää jälleen (LK 27.8.) herätellä poliitikkoja ja julkisuutta sisävesiemme kalastuksen järkeistämiseksi. Sodan jälkeen omatarvekalastus oli runsasta ja kalavaroja hyödynnettiin kohtalaisesti.
Tilanne on muuttunut. Joku Linkola ja Lampela eivät riitä.
Valtion vahva ohjaus tehokkaan ammattikalastuksen luomiseksi on puuttunut. Mitään ei ole saatu aikaan ammattikalastuksen kehittämiseksi. Lainsäädäntö on rakentanut kalastusoikeudet maanomistuksen ja niitä edustavien kalastuskuntien varaan.
Vähäistä vapaa-ajan kalastustarvetta lukuun ottamatta kalavedet olisi tullut varata ammattikalastajille ja irrottaa kalastusoikeudet rantojen omistusoikeuksista. Omistusoikeudesta riippumattomia, kylien ulkopuolisia yleisiä vesialueita on Suomessa vain suurimmilla järvillä, kuten Päijänteellä, Saimaalla ja Inarilla. Mieko- ja Raanujärvikin ovat liian pieniä.
Pyhänä pidetty omistusoikeus aiheuttaa edelleen tolkuttoman suuren kansantaloudellisen menetyksen. Koko maan kattavan ammattikalastuksen, jalostuksen, jakelun ja viennin järjestäminen voisi tuoda jopa kymmeniä tuhansia työpaikkoja. Osa niistä tulisi veneiden, pyydysten, kalasatamien ja jalostuslaitosten rakentamisesta.
Ammattikalastuksen järjestäminen olisi mitä parhainta maaseutupolitiikkaa ja tarjoaisi elinvoimaa kylille. Ammattikalastusoikeuksiin tulisi liittää kalavesien hoitovelvoitteita.
Lampela on kirjoituksissaan antanut viitteitä siitä, miten vesiä tulisi hoitaa kalastustuoton parantamiseksi ja ylläpitämiseksi. Monin paikoin ammattikalastukseen voisi liittyä myös kalastusmatkailua ja majoituspalveluja.