Keskustelu Yle Areenassa (27.5.) ”paperittomista” paljasti sen, että jostain minulle tuntemattomasta syystä vasemmisto ja varsinkin vihreät asettuvat täällä luvatta olevien puolelle. Vihervasemmiston näkemykset ja kannanotot poikkeavat yhä enemmän tavallisen suomalaisen oikeudentajusta.
Kansanedustaja Anna Kontula (vas.) kannusti suomalaisia 2018 piilottelemaan kotonaan paperittomia ihmisiä (IL 11.10.2018). Alma Tuuvan (vas.) mielestä jokaisella on oikeus liikkua vaikka pummilla ja saada ruokaa, myös varastamalla (2025). Minja Koskela (vas.) totesi, ettei ole muita kohtaan epäoikeudenmukaista, että terve ihminen elää pysyvästi sosiaalituilla (2025).
Käytännössä paperiton on henkilö, joka elää Suomessa vailla laillista oleskeluoikeutta. Paperittoman oleskelu ei ole virallisesti viranomaisten tiedossa tai heidän sallimaansa.
Keskustelu "paperittomista" eli asiakirjattomista siirtolaisista tai laittomasti maassa oleskelevista henkilöistä herättää usein voimakkaita mielipiteitä. Termi paperiton on vakiintunut käyttöön Suomessa ja monissa muissa maissa, mutta se ei ole neutraali valinta, vaan kielii tietyistä arvolatauksista ja yhteiskunnallisista näkökulmista. Miksi ei puhuta "laittomista siirtolaisista" tai "luvattomasti maassa oleskelevista"?
Termi paperiton heijastaa monimutkaista todellisuutta, jossa juridinen asema ei ole yksiselitteinen. Sanavalinta on osa laajempaa yhteiskunnallista keskustelua, jossa sanoilla on väliä. Median, viranomaisten ja kansalaisyhteiskunnan käyttämät termit muovaavat mielikuvia ja asenteita. Kieli ei ole vain väline, vaan myös voima.
Paperittomien palauttaminen lähtömaihinsa on kuuma puheenaihe. Se kertoo siitä, että asenteet maahanmuutosta ovat koventuneet niin Suomessa kuin EU:ssa. Jos henkilö on maassa laittomasti, miksi ihmeessä suomalaisen veronmaksajan pitäisi tarjota hänelle ylipäänsä mitään palveluita veronmaksajan piikkiin?