Pa­pe­ri­mies Jari Lind­ström lähti kor­tis­tos­ta po­li­tiik­kaan ja palasi kor­tis­toon – "Kun tehtaan portti meni kiinni, työ jäi sinne"

Perussuomalaisten repeäminen olisi ehkä vältetty, jos Jussi Niinistö olisi valittu varapuheenjohtajistoon. Jari Lindström oli mukavuusalueellaan työministerinä, mutta oikeusministerin salkku tuntui raskaalta.

Monessa liemessä keitetty paperimies, luottamusmies ja ministeri. Entinen perussuomalaisten, sittemmin sinisten työministeri Jari Lindström puhuu suorasukaisesti lapsuudestaan, nuoruudestaan ja vuosistaan politiikassa. Jos olisi ollut mahdollista, hän olisi jatkanut paperimiehenä Kymenlaaksossa eläkkeelle asti.
Monessa liemessä keitetty paperimies, luottamusmies ja ministeri. Entinen perussuomalaisten, sittemmin sinisten työministeri Jari Lindström puhuu suorasukaisesti lapsuudestaan, nuoruudestaan ja vuosistaan politiikassa. Jos olisi ollut mahdollista, hän olisi jatkanut paperimiehenä Kymenlaaksossa eläkkeelle asti.
Kuva: Markku Ojala

Perussuomalaisten kahtiajaosta kesällä 2017 on kirjoitettu monta tarinaa. Entinen perussuomalaisten, sittemmin sinisten työministeri Jari Lindström kirjoittaa tarinaan vielä yhden luvun.

Hän on sitä mieltä, että jos silloinen puolustusministeri Jussi Niinistö olisi tullut valituksi varapuheenjohtajaksi niin kuin uumoiltiin, puolue olisi ehkä välttänyt jakaantumisen.

– Puheenjohtajaksi noussut Jussi Halla-aho suositteli kokousväelle Laura Huhtasaarta varapuheenjohtajaksi ja loppu on historiaa. En voi ymmärtää, että puheenjohtaja teki suosituksen julkisesti. Tällaista ei ole ennen tapahtunut.

Lindström sanoo, ettei myrskyisän puoluekokouksen suurin juttu hänelle ollut Halla-ahon valinta, vaan nimenomaan se, että Huhtasaari voitti Niinistön.

Paperimiehinä työt jäivät työpaikalle

Lindström käy läpi poliittista uraansa kirjassaan Syvään päähän. Muistelmani.

Kirja piirtää kuvan entisestä poliitikosta sekä paperimiehestä, joka nousi eduskuntaan ja politiikan huipulle palatakseen jälleen takaisin kortistoon.

Lindström ehti olla paperitehtaan palveluksessa 22 vuotta.

– Tehdastyö ei ollut niin raskasta kuin tehtäväni ministerinä. Työt eivät tulleet perässä kotiin. Kun tehtaan portti meni kiinni, työ jäi sinne.

Hän toteaa, ettei ole koskaan tehnyt niin raskasta työtä kuin politiikka on.

Tämä on paljon sanottu mieheltä, joka työskenteli kolmessa eri hiomossa, jossa olosuhteet olivat joskus lähes trooppiset.

– Lämmintä oli yli 30 astetta, eikä ilmastoinnista tietoakaan. Nuorena miehenä sitä jaksoi.

Hän muistelee, että aluksi töitä paiskittiin omissa vaatteissa.

– Aika monta t-paitaani kulutin puhki. Suojavarusteiden käyttö ei ollut silloin pakollista. Turvakengät olivat raskaat, joten niitä ei mielellään käytetty.

Omakohtaista kokemusta löytyy.

– Jalkaterä veressä minut on viety ensiapuun, mutta onneksi ei käynyt huonosti.

Lindströmiltä on kyselty, olisiko hän jatkanut tehtaalla, jos Kuusankosken Voikkaan tehdasta ei olisi lopetettu.

– Olisin jatkanut eläkepäiviin asti. Toisaalta sain kokea politiikassa monia asioita, joita harva saa kokea milloinkaan.

Kiusaaminen jatkui

Poliitikkojen muistelmia on ilmestynyt vino pino, mutta harvassa teoksessa päähenkilö panee itsensä niin likoon kuin Lindström.

Hän kertaa lapsuuttaan suorasukaisesti itseään säästämättä.

Vanhempien ero ja koulukiusaaminen ovat tapahtumia, jotka jättivät pitkän varjon elämään.

– Turpiin saaminen ei olisi satuttanut niin paljon kuin henkinen väkivalta ja kuiskuttelu, jota sain kokea.

Moni on olettanut, että Lindström olisi kuulunut sdp:n riveihin.

– Tämä on väärä olettamus. Menin suoraan perussuomalaisiin. Sdp olisi ollut luonteva valinta, mutta en tuntenut vetoa sen ideologiaan sitten kisällilaulujen. En kuitenkaan kiistä puolueen ansioita Suomen rakentamisessa.

Lindström kuvailee lähteneensä politiikkaan intoa täynnä kuin ilmapallo.

– Tein sen täysin suunnittelematta.

Politiikka alkoi vetää, kun paperiteollisuuden irtisanomiset toteutuivat.

– Niistä tuli pettynyt olo, tunsin vihaa ja katkeruutta. Tiesin, että tehdasta ei saa takaisin. Sisuunnuin ja ajattelin, että turha tässä on valittaa, jos ei yritä tehdä jotain. Niinpä lähdin politiikkaan.

Kuorma-autolla eduskuntaan

Eduskunnan ovet avautuvat vuonna 2011.

– Menin eduskuntaan kuorma-auton kyydillä. Alan yrittäjät järjestivät minulle näyttävän saapumisen.

Lindström muistelee, että hän oli ostanut pari uutta pukua.

– Huonosti istuvia. Kaulassa minulla oli Kouvola -aiheinen kravatti, hän naurahtaa.

Muutoin tulo eduskuntaan tuntui samalta kuin olisi mennyt uuteen kouluun.

Suurennuslasin alla

Lindström nousi kesken vaalikauden eduskuntaryhmänsä johtoon.

Hän sanoo oppineensa, että ministerin sanomiset ovat mikroskoopin alla, ryhmän puheenjohtajan suurennuslasin ja riviedustajan kaukoputken.

Ryhmäjohtajana hän sai selitellä etenkin Teuvo Hakkaraisen toimia julkisuuteen.

Ensimmäinen kausi oli jatkuvaa opettelua, jotta pysyi kärryillä.

– Koko ajan tuli uutta, mutta halusin oppia hankalimmatkin asiat. Siksi ilmoittauduin mukaan hankkeisiin, joihin ei helposti saatu vapaaehtoisia.

Perussuomalaisten hallitustie aukeni keväällä 2015.

– Edustin perussuomalaisia hallitusneuvottelujen työllisyysryhmässä. Kun Timo Soini kysyi, että mitä sitä haluat, niin vastasin, että työministerin salkku kiinnostaa.

Myöhemmin Soini kertoi, että hänestä tulee työministeri.

– Kiitin ja siinä samassa Soini jatkoi, että minulle kuuluu myös oikeusministerin salkku. Olin hämilläni ja ihmettelin, mistä tuo toinen salkku tuli.

Syvään päähän

Kahden salkun hoito oli vaativaa.

– Sinkoilin kahden taloa väliä. Hankaluus oli, että oikeusministeriössä olin epämukavuusalueellani, työministeriössä mukavuusalueella. Oikeusministeriössä kysyin heti, jos en ymmärtänyt jotakin. Ei minua nolottanut.

Sen sijaan eduskunnan kyselytunnit olivat hikisiä.

– Olin vahvoilla, kuin minua tentattiin työministerin aiheista. Kun pääsin niistä eroon, niin alkoi oikeusministerin tenttaaminen.

Tästä tunteesta hän valitsi kirjansa nimen eli syvään päähän.

– Sinne vaan, vaikka et osaisi uidakaan.

En sairastanut burnoutia

Lopulta kiire ja paine johtivat siihen, että ministeri sairastui.

– Heräsin kovaan päänsärkyyn. Verenpaineeni huiteli vaarallisen korkealla. Toisin kuin on väitetty, minulla ei ollut burnoutia. Jos minulla olisi ollut sellainen, sairausloma olisi ollut kuukausia.

Salkku pilkottiin ja Lindström jatkoi työministerinä.

Erikoinen nimitysrumba

Kirjassa kerrotaan monia tapahtumia politiikan kulisseista. Yksi niistä nousee yli muiden eli oikeuskanslerin valinta.

– Ehdokkaille kerrottiin, ketä esitetään. Julkisuuteen meni lukuisten yhteensattumien johdosta luottamuksellinen viesti siitä, että oikeusministeri esittää Veli-Pekka Viljasta. Presidentti Sauli Niinistö ei pitänyt tästä käänteestä.

Prosessiin kuuluu, että tasavallan presidentiltä kysytään näkemystä nimitykseen.

– Näin toimittiin ja viesti lähti presidentin kansliaan pääsiäispyhien alla.  Pyhiä oli useita peräkkäin, eikä vastausta kuulunut. Oletimme ministeriössä asian olevan kuitattu.

Hyinen kommentti

Hän jatkaa, että seuraava presidentin esittely oli mieleenpainuva.

– Niinistö pyysi minua ja kansliapäällikkö Asko Välimaata jäämään saliin.

Se oli ainoa kerta, kun hän näki presidentin olevan ärtyneen oloinen.

– Hän teki täysin selväksi oman kantansa siihen, miten prosessi oli mennyt. Hän kysyi, onko ollut tapana, ettei nimittäjää pidetä ajan tasalla. Kansliapäällikkö selitti asiaa pyhillä ja totesi, että koska vastausta ei ollut kuulunut linnasta, oletimme asian olleen kunnossa.

– Älkää olettako, kuului presidentin kommentti hyisellä äänensävyllä.

Esitys vedettiin pois ja se meni uudelleen valmisteluun. Oikeusministeriksi siirtynyt Antti Häkkänen (oik.) esitteli aikoinaan oikeuskansleriksi Tuomas Pöystiä, joka tuli myös valituksi.