Vuoden 2020 alusta olemme mieheni kanssa olleet tervolalaisia. Päätimme muuttaa entiseen kotikuntaan kun jäimme pois työelämästä. Muuttoon meillä oli hyvä mahdollisuus kun Suolijoen kylässä meillä oli valmis koti, jota olimme käyttäneet vapaa-ajan kotina.
Koronavuosi on mennyt leppoisasti vaikkakin uusia ihmetyksen aiheita myös ilmeni. Huomasimme, että kyläläiset Vähäjoelta ja Reutuaavalta aloittivat talviaamuisin viestittämään, että kuka on jo ehtinyt ilmoittaa elyn tiepalvelunumeroon lumen aurauspyynnöstä. Toiveena oli, että tie aurataan päivän aikana, jotta ihmiset pääsevät turvallisesti kotiin työpäivän, asioimisreissun sekä koulupäivän jälkeen. Tämmöinen yksinkertainen palvelu ei ole näköjään nykyisin itsestään selvyys.
Uuden haasteen toi meille kaikille kunnan kyläläisille kun poliittiset päättäjät ja johtavat viranhaltijat ilmoittivat lopettavansa yksityisteiden talviaurauksen vedoten kustannuksiin sekä kuntalaisten tasapuoliseen kohteluun. Kylien yksityistiet eivät ole meidän asukkaiden pihateitä vaan teitä, joita voivat kuntalaiset myös käyttää jokamiehen oikeudella marjastukseen tai metsästykseen. Yksityistien varressa asuvat sekä kesäpaikan tai metsäpalstan omistajat hoitavat kesäkunnostuksen omalla kustannuksellaan.
Talviauraus on meille ainoa palvelu, jonka kunta on tarjonnut, jotta voimme asua kylillä. Voi vain kysyä miltä Tervola näyttää jos kylät tyhjenevät kun kunnan asukasmäärä on laskussa muutenkin. Talviaurauksen kustannussäästö on hyvin pieni kunnalle, koska kunta on lupautunut avustamaan rahallisesti kyliä aurauksen kilpailuttamisessa sekä hoitamisessa. Mitä lisäksi maksaa kun kunnan työntekijä pyörittää laskutusrumbaa. Juuri käytyjen kunnallisvaalien yhteydessä puolueet ilmoittivat pitävänsä myös kylät asuttuina, joten toivoa sopii, että valitut päättäjät pysyvät sanojensa takana.