Seuraan hänen lähtöään. Kova kiire on näköjään taas. Mutta ei niin kiire, etteikö ehtisi käydä häkin luona rapsuttamassa koiraa.
Ne tekevät saman kuin monena aamuna. Hän ottaa leikkiasennon, koira lähtee säntäämään innoissaan koppia ympäri.
Hymyilen. Koirat, ne ovat hänelle kaikki kaikessa. Niiden kanssa se kulkee milloin mitäkin pyytämässä. Olen ylpeä siitä mitä hän tekee, miten kunnioittaen ottaa.