Kun asettelin ylioppilaslakkia päähäni 1980-luvun alussa, niin tuleva työura oli vielä hämärän peitossa.
Tuohon aikaan lukiossa ei tarvinnut vielä olla heti alusta lähtien mietittynä, miksi aikoo isona. Ja jos opiskelu kangerteli alussa syystä tai toisesta, niin viimeisellä lukukaudella pystyi ryhtiliikkeen myötä pelastamaan vielä paljon.
Tämä olisi kauhistus nykyisessä tehokkuusajattelussa, jonka myötä opiskelijat pitää saada pikavauhtia koulun penkiltä työelämään.