Löysin siivotessa pienen tärkeän vihkon, joka oli ollut kateissa vuosia. Kuutisen vuotta sitten kokosin siihen puurotarinoita ystäviltä ja tuttavilta. Kuljetin vihkoa käsilaukussa ja aina tilaisuuden tullen aloitin puuroaiheisen small talkin.
Etnografinen harrastus sai syttöjä siitä, kun kuulin ystäväni puolison tavasta syödä puuronsa: paljon suolaa, fetajuustoa ja sekaan vielä raaka kananmuna.
Puuro on hyvää, halpaa ja ennen kaikkea henkisesti turvallista.