Lokakuun viimeinen tiistai ei olisi voinut olla pimeämpi.
Edellisviikon valkeus oli kadonnut ensilumen mukana. Keskustan lamppujen allakin tuntui kuin aurinko ei olisi noussut sinä päivänä ollenkaan.
Kun autoilin illansuussa töistä kotiin, tihkusade ja musta asvaltti nielaisivat pimeyteen kaiken ympärillä.
Pari tuntia myöhemmin Porokadun alkupään täyttivät siniset valot. Ambulansseja, poliisiautoja.