On aamu. Työkaveri astelee pöytänsä ääreen höyryävä kahvimuki kädessään. Kahvintuoksu leijailee hiljaisessa, vähitellen päivään käynnistyvässä toimituksessa.
Vaikuttaa siltä, että valtaosan ihmisistä nenään kahvi nimenomaan tuoksuu, minun ei.
Minusta se haisee, usein vieläpä liian voimakkaasti, tuntuu pistävältä ja pureutuu tajuntaan niin, että saan itsekin silloin viimeistään silmät kunnolla auki. Liekö tämä sitä passiivista kahvinjuontia?
Ihmettelin kahviasiaa kerran ääneen ystävälleni ja hän totesi minut omituiseksi.