Kaupungin kadut ovat mustat. Märkä asfaltti imee kaiken valon, eikä alhaalla roikkuvat pilvet päästä kajoakaan alas kaduille edes silloin, kun se pieneksi hetkeksi olisi siihen valmis.
Ei tunnu hyvältä mielessä. Ei tunnu hyvältä kehossa. Tuntuu merkityksettömältä. Tuntuu tyhjältä. Ja tuntuu turhalta.
Musta marraskuu muuttuu mieleni maisemaksi ja vaivun syvälle sinne, missä ei ole mitään muuta kuin valtava pimeys ja sen verhoama näköalattomuus.