Kolumni

Päi­vä­kir­ja: Maail­man vi­hai­sin ankka tarjoaa hyvät naurut


En nauranut lapsena Aku Ankka -lyhytelokuville. Ne olivat mielestäni  tylsiä. Aku vain juoksee sinne sun tänne raivoten ja käsiään heilutellen. 5–10 minuuttia pelkkää kohellusta. Mutta nyt 22-vuotiaana olenkin nauranut niille. Ne ovat mielestäni todella nerokkaita ja hauskoja.

Käytän esimerkkinä Aku Ankka poliisina (Officer Duck, 1939) -lyhäriä.

Poliisiradio herättää päiväuniaan viettävän Akun.

Tarjous vain nyt

Saat digin _maksutta_ 2 viikkoa