En nauranut lapsena Aku Ankka -lyhytelokuville. Ne olivat mielestäni tylsiä. Aku vain juoksee sinne sun tänne raivoten ja käsiään heilutellen. 5–10 minuuttia pelkkää kohellusta. Mutta nyt 22-vuotiaana olenkin nauranut niille. Ne ovat mielestäni todella nerokkaita ja hauskoja.
Käytän esimerkkinä Aku Ankka poliisina (Officer Duck, 1939) -lyhäriä.
Poliisiradio herättää päiväuniaan viettävän Akun.