kolumni: Eikö ka­las­tus­la­ki olekaan kai­kil­le sama? Kysymys on nyt ajan­koh­tai­sem­pi kuin koskaan

Podcast: Kar­va­lak­ki­do­ku­ment­ti osa 6: Kuk­ko­lan­kos­ki näyt­tää, mitä elävä jo­ki­kult­tuu­ri voi ih­mi­sel­le merkitä – Heik­ki­län tai­tei­li­ja­vel­jek­set ker­to­vat elä­mäs­tä Väy­län­var­rel­la

Kolumni
Tilaajille

Päi­vä­kir­ja: Luonto alkaa ikkunan takaa

Ensimmäinen aamu. Kello 5.21 olohuoneesta kuuluu kynsien rapinaa. Aluksi ajattelen, että koiralla on ulos pakottavia hätäasioita. Kun olen saanut silmäni kunnolla auki, tajuan hädän luonteen. On se aika keväästä, kun fasaanit tulevat riekkumaan talon nurkalle ja saavat lintukoiran täpinän terävimmilleen.

Toinen aamu. Havahdun fasaanin rääkäisyyn. Seuraavaksi kurkkulaulun aloittaa koira. Se ravaa olohuoneen ja keittiön väliä yrittäen nähdä edes vilauksen linnusta. Tiedän, että fasaani tepastelee autotallin kulmalla, siellä on sen aamuinen vakiopaikka. Kyllästymme ravaamiseen, ja puoliso lähtee koiran kanssa lenkille. Yleensä hieman aamu-unista koiraa ei nyt tarvitse suostutella mukaan. Se singahtaa häntä suorana eteiseen.