Ensimmäinen aamu. Kello 5.21 olohuoneesta kuuluu kynsien rapinaa. Aluksi ajattelen, että koiralla on ulos pakottavia hätäasioita. Kun olen saanut silmäni kunnolla auki, tajuan hädän luonteen. On se aika keväästä, kun fasaanit tulevat riekkumaan talon nurkalle ja saavat lintukoiran täpinän terävimmilleen.
Toinen aamu. Havahdun fasaanin rääkäisyyn. Seuraavaksi kurkkulaulun aloittaa koira. Se ravaa olohuoneen ja keittiön väliä yrittäen nähdä edes vilauksen linnusta. Tiedän, että fasaani tepastelee autotallin kulmalla, siellä on sen aamuinen vakiopaikka. Kyllästymme ravaamiseen, ja puoliso lähtee koiran kanssa lenkille. Yleensä hieman aamu-unista koiraa ei nyt tarvitse suostutella mukaan. Se singahtaa häntä suorana eteiseen.