Onnettomuudet: Mal­mi­ju­na suistui jälleen rai­teil­taan

Kuvagalleria: Pidetyn kiek­ko­ero­tuo­ma­rin ura päättyi Ro­va­nie­mel­lä

Mainos: Jakajaksi Kaleva Mediaan - tutustu ja hae tästä

Kolumni
Tilaajille

Päi­vä­kir­ja: Kuljin suu mut­rus­sa hei­nä­pel­lol­la ja säälin osaani maa­ta­lon tyt­tä­re­nä – Nyt ym­mär­rän hetkien arvon

Heinäpellolla oli aina kuuma. Hiki valui lippalakin tai huivin alta, paita liimautui selkään.

Pitkähihainen paita oli oltava, muuten aurinko poltti tai paarmat purivat. Tai no, paarmat purivat kankaasta huolimatta.

Käärmeitä näkyi usein. Ne tapettiin, koska niin oli tapana tehdä. Kerrottiin, että naapurin isännän portaalle jääneeseen saappaaseen oli kerran luikerrellut kyy.

En ymmärtänyt perustelua, mutta en osannut kyseenalaistaa sitä.

Heinäpellolla oli harvoin mustavalkoelokuvien maalaisromantiikkaa tai letkeää lomatunnelmaa.

Haluatko lukea tämän jutun?

Tilauksella pääset lukemaan rajoituksetta tämän ja muita kiinnostavia artikkeleita

Rajaton lukuoikeus verkkosivuilla ja sovelluksessa Näköislehdet (ma-la) ja arkisto Galleriat, videot ja live-lähetykset Podcastit Päivittäiset uutiset sähköpostiisi