Päi­vä­kir­ja: Kotiin kä­vel­les­sä­ni tajuan, että juuri nyt kaikki on hyvin

Hieman ennen puolta yötä tarvon iltavuorosta kotiin pitkin lumista polkua, joka kulkee pienen metsätilkun halki.

Pysähdyn ja nostan katseeni huurteisiin männynlatvoihin. Ne näyttävät säihkyvän hämärässä. Kuuntelen sitä, miten ei kuulu mitään.