Kolumni
Tilaajille

Päi­vä­kir­ja: Koivun kosto, luku 2: Aita

Mieleni minun tekevi,

aivotursoni pursuavi,

vaipua nyt horroksehen,

tietoisuuden tuolle puolen.

Pääni paisunut painuvi,

pieluksen povehen pehmyeen,

läpät raskahat nahkaiset,

kuoreksi verkkokalvojen.

Maat pumpuliset tuhoavi,

haukahdus kuin ruoskan lyönti,

koira jotain uhoavit,

tässäkö ol’ tääkin yöni?

Kömmin kohti kummajaista,

räkyttävää raivotarta,

takapiha kiinnostavi,

narttua näyn nähnyttä.

Tarjous vain nyt

Saat digin _maksutta_ 2 viikkoa