"Riittää, että on riittävän onnellinen."
Lause on kaunis. Se ihastuttaa vaatimattomuudellaan.
Se on samanaikaisesti sekä täydellinen että ääretön. Siihen ei voi lisätä mitään, mutta sen sisälle mahtuu paljon, ehkä jopa loputtomasti.
En osaa olla eri mieltä, mutta olenko samaa mieltä? Jos olen, olenko kokonaan vaiko valikoidusti?
En tiedä.