Äiti oli aikaansa edellä muutaman kymmenen vuotta. Lapsena pidin häntä pahimman luokan nuukailijana ja saiturina, nyt hän on ansaitsisi ilmastosankarin ja superkierrättäjän kunniamerkin.
Äiti oli kotirouva eikä siis käynyt palkkatyössä. Hän ajatteli, että hänen tehtävänsä on säästää ja siten ansaita palkkansa. Köyhällä sota-ajan lapsuudella ja sotaorpoudella lienee jotain tekemistä nuukuuden tai jopa luonteenpiirteeksi kehittyneen saituuden kanssa. Hän säästää yhä kaikkea – rahaa, tavaroita, sähköä, puheluita, aikaa, tunteita.
Kun Suomi vaurastui, alkoivat joulut olla jo 1960-1970-luvuilla pienoista kerskakulutusta. Meillä jouluna otettiin lahjapaperit visusti talteen ja taiteltiin ne kauniiden rusettien kanssa seuraavaa joulua varten.