Ohut lumikerros kimmeltää kauniisti kirpeässä pakkasaamussa. Taivaanrannassa näkyy punertavaa, kun marraskuun aurinko nousee vielä esiin. Tällaisina aamuina siedän vuoden pimeintä aikaa paremmin.
Pyöränrenkaan nastojen rutina asfalttia vasten on heti paljon hiljaisempi, kun lunta on välissä edes vähän. Pyöräily on mukavampaa, kun samalla ei tarvitse kuunnella ääntä, joka matkii epävireistä valkoista kohinaa. Annan ajatukseni soljua.