Ne olivat upeat hyvästit kesälle.
Pihlajat loistivat punaisina ja koivujen keltaiset lehtimeret jaksoivat pitää pintansa märkää ja kylmää vasten.
Ja toinen toisiaan kannustaen ja kait vähän kilpaillenkin, liittyivät riemukkaisiin jäähyväisiin matalalla kurkottelevat miljoonat varvut: Yksi muuttui kahdeksi, kaksi miljoonaksi ja miljoona yhdeksi punaksi.
Minä poikkesin polulta ja suunnistin pihlajalta toiselle, hyppelin rakkamaassa pälyilevien punaisten länttien luokse ja odotin, kunnes viimeinenkin lehti leijaili alas.
Saapui maahan maatuvien lehtien aika.