Minulla on haave. Haluaisin olla viherpeukalo, ihminen jonka luona kaikki vihreä viihtyy ja kukoistaa.
Toistaiseksi se on pelkkä haave, sillä jopa anopinkieli on kuollut hoivissani. Siis kasvi, jonka sanotaan kestävän mitä tahansa ja viihtyvän paikassa kuin paikassa.
Otan sen aina henkilökohtaisesti, kun viherkasvi kuolee. Se on yhtä kuin epäonnistuminen, joka todistaa että en ole vieläkään oppinut olennaisimpia asioita.