Kuulokkeet päähän. Ulko-ovi auki ja sitten kiinni. Hissin peilistä katsoo kiemurteleva hahmo, joka ottaa muutamia tanssiaskeleita.
Pykärin ja F:n kappale "ei ollu koskaan" pakottaa hytkymään ja saa kasvot hymyilemään peilikuvalle.
Kaupassa nappaan banaanin käteeni ja pistän sen punnittavaksi. Kertosäe alkaa ja liikahdan, mutta pidättäydyn pyörähtämästä. Olenhan julkisella paikalla.
Alan pohtia, miksi en juuri koskaan näe muita ihmisiä tanssahtelemassa itsekseen. Joskus joku nyökyttää päätään, mutta kädet, jalat ja koko muu vartalo pysyvät paikoillaan.