Pitkästä aikaa pääsen auton rattiin pitkäksi aikaa. Vaikka tärkeintä on tavata matkan päässä olevat rakkaat, niin matkantekokin tarjoaa jo hyvää mieltä.
Ainakin menomatka. Paluumatka on jo ankeampi ja pitempi, aivan kuin autokin tajuaisi, että tässä mennään yhtä ylämäkeä kohti karumpia maisemia.
Kuusisataa kilometriä yksinoloa. Seurana on vain radio, jonka kanavista suurin osa lakkaa kuulumasta jo Ranualla.