Olen tainnut vihdoin tulla oikeaksi lappilaiseksi. Junantuomalta minulta se kesti reilut 30 vuotta.
Olen nimittäin alkanut viihtyä suolla tai siis lappilaisittain jängällä.
Eteläinen minäni vihasi ja halveksi soita kuten Suomessa on tapana. Lapsena luin sadun köyhästä tytöstä, joka oikaisi suon poikki kotiin. Hän ei halunnut kastella uusia kenkiään ja pani ruisleivän jalkansa alle suonsilmään.