SDP:n puheenjohtajan Antti Lindtmanin mukaan hallituksen on toimittava Palestiinan tunnustamisasiassa viimeistään, kun eduskunta palaa kesätauolta (IL 3.8.). On harmillista, että oppositio hakee kaikki maailman ongelmat tehdäkseen sisäpolitiikkaa – lause kiteyttää nykyisen poliittisen keskustelun erään keskeisen kipupisteen.
Maailma on täynnä vakavia, monimutkaisia kriisejä: ilmastonmuutos, muuttoliike, geopoliittinen epävakaus, talouden suhdannevaihtelut, pandemiat ja sodat. Näitä ilmiöitä ei voi ratkaista yksin kansallisesti, eikä niihin voi suhtautua pelkkinä poliittisina lyömäaseina.
Opposition tehtävä on tietenkin kritisoida hallitusta ja tarjota vaihtoehtoja. Se kuuluu demokratiaan.
Mutta kun kriisejä käytetään pelkästään omien poliittisten pisteiden keruuseen ilman aitoa ratkaisuhalua, mennään vaaralliselle alueelle. Ulkopoliittisia, globaalin tason ongelmia yksinkertaistetaan, väännetään kansallisen vastakkainasettelun polttoaineeksi ja esitetään ikään kuin hallitus yksin olisi vastuussa koko maailman epävarmuudesta.
Esimerkkejä löytyy helposti. Euroopan turvapaikkapolitiikkaa kuvataan sisäpoliittisesti hallituksen epäonnistumisena, vaikka päätökset tehdään pitkälti EU:n tasolla. Tai vihreä siirtymä leimataan ideologiseksi hullutukseksi, vaikka sen taustalla ovat EU:n yhteiset ilmastotavoitteet ja ilmastonmuutoksen hillintä.
Opposition rooli ei ole vain vastustaa – sen pitäisi myös rakentaa. Jos se juuttuu pelkkään kritiikkiin, joka nojaa globaaleihin pelkoihin ja kansalaisten huoliin ilman todellisia ratkaisuehdotuksia, se menettää uskottavuutensa. Sisäpolitiikka ei voi irrottautua kansainvälisestä todellisuudesta – maailma ei toimi enää kansallisvaltioiden ehdoilla.
On ymmärrettävää, että ihmiset etsivät selityksiä ongelmiin, mutta poliittisen keskustelun pitäisi pyrkiä selkeyteen ja vastuullisuuteen. Ei pelotteluun ja syyllistämiseen.