Antti Rinteen hallitus ja sen jatkona Sanna Marinin kabinetti ovat tuoneet politiikan sanastoon kummajaisen: päätösperäinen työpaikka. Hallituksen päätöksin siis luotaisiin kymmeniä tuhansia uusia työpaikkoja. Nyt puhutaan jopa 100 000 uudesta työpaikasta kuluvan vuosikymmenen aikana.
Kuka oikeasti uskoo, että hallituksen päätöksen työpaikkavaikutukset voitaisiin luotettavasti laskea edes suuruusluokaltaan? Niitä kun ei voida todentaa edes jälkikäteen. Missä on viisas, joka laskee työllisyysvaikutukset esimerkiksi sille, että työvoimapalvelut siirretään te-keskuksilta kuntien hoidettavaksi? Missä on taituri, joka laskee paikallisen sopimisen työpaikkavaikutukset? Ei sellaista viisautta löydy. Ei edes valtiovarainministeriössä, puhumattakaan Krista Kiurun johtamasta ministeriöstä.
Kehysriihessäkin esillä olleiden, työllisyyttä parantavien toimenpiteiden vaikutuksista voidaan parhaimmillaankin esittää laadullisia arvioita. Esimerkiksi niin, että paikallisen sopimisen lisääminen oletettavasti parantaa työllisyyttä. Faktoja määrällisten vaikutusten arviointiin ei löydy. Rehellistä olisi tunnustaa tämä tosiasia ja lakata puhumasta kymmenien tuhansien uusien työpaikkojen luomisesta.