Lapin hyvinvointialueen (Lapha) päätöksenteossa kuuluu edelleen kaikuja vaalien alla lausutuista lupauksista ja vakuutteluista, että “mikään ei muutu” ja että “palvelut säilyvät lähellä”. Todellisuus on karulla tavalla toinen.

Säästöpaineet ovat kasvaneet, väestö vähenee ja henkilöstöä on vaikea saada. Silti osa päättäjistä näyttää takertuvan sitkeästi menneisyyden lupauksiin sen sijaan, että katsoisi avoimesti tulevaisuuden realiteetteja kohti.