Työntekijöiden vaikutusmahdollisuudet hallituksen nimeämissä verrokkimaissa ovat olennaisesti parempia kuin Suomessa. Hallituksen suunta on väärä. Markku Melaranta vetoaa (LK 19.2.) aiheellisesti entisen EK-johtajan ja sovittelijan Jukka Ahtelan selvitykseen Sopiminen työmarkkinoilla vuodelta 2019.
Ruotsissa on tullut olla 1980-luvulta lukien yli 25 työntekijän yritysten hallituksessa vähintään kaksi työntekijöiden edustajaa. Tanskassa hallitusedustuksen raja on 35 työntekijää. Ruotsissa tuhannen työntekijän yrityksissä – Tanskassa konserneissa – työntekijöiden edustajia on valittava kolme. Noin 75 prosentissa Ruotsin yritysten hallituksista kolmannes jäsenistä on henkilöstön nimeämiä.
Henkilöstön edustajien asema Ruotsissa ja Tanskassa yritysten hallituksissa on sama kuin muiden hallituksen jäsenten eli he ovat päättämässä yrityksen asioista. Vain työriitojen ja työehtosopimusten käsittelyyn he eivät voi osallistua.
Saksassakin työntekijöillä on ollut vahva edustus yritysten päättävissä elimissä. Lisäksi heillä on ollut oikeus perustaa yritykseen neuvosto, joka valvoo yrityksen toimintaa ja jota työnantajan on kuultava tärkeissä asioissa, jotta toimenpide olisi laillinen.
Ruotsin laki myötämääräämisestä työelämässä antaa eräissä erimielisyysasioissa työntekijöille tulkintaetuoikeuden, kunnes asia on sovittu tai ratkaistu oikeudessa. Laki velvoittaa työnantajat neuvottelemaan työntekijöiden kanssa kaikissa yrityksissä ja tärkeimmistäkin asioista.
Suomessa työntekijöitä ei ole yritysten hallituksissa – osallistuminen on alkeellinen ja heikko. Laki hallintoedustuksesta koskee vain työntekijöiden yhteistoimintaedustajan oikeutta vuoropuheluun työnantajan järjestämässä kokouksessa.
Suomen yhteistoimintalaki ei koske alle 20 työntekijän yrityksiä. Hallitus esittää alarajan nostoa 50 työntekijään. Neuvotteluvelvollisuus ei koske edes päätöksiä yrityksen toiminnan tai sen osan supistamisesta tai lopettamisesta. Velvoite neuvotella koskee vain työnantajan päätöksen henkilöstövaikutuksia.
Hallitus on romuttamassa vähäisiäkin työntekijöiden vaikutusmahdollisuuksia työpaikoilla. Se antaa esitystensä perusteluista räikeän virheellisiä tietoja. Hallituksen on turha siunailla työntekijäjärjestöjen reaktioita. Ne ovat puolustamassa myös työttömiä ja pienituloisia sosiaali- ja työttömyysetuuksien leikkauksia vastaan.