Kuunnellessani eduskunnan täysistuntoa en voi välttyä ajatukselta, että oppositioon jääneitä puolueita ottaa koville. Siksi tulenkatkuisia ovat heidän puheenvuoronsa. Varsinkin sdp tuntuu olevan erikoisen pettynyt hallituksesta pois jääntiin. Ymmärtäähän sen.
Ensinnäkin he tekivät virheen ennen vaaleja ilmoittamalla, ettei yhteistyö perussuomalaisten kanssa käy. Ajatus oli, että näin varmistetaan heidän pääministerinsä paikka imemällä ääniä vasemmistolta ja vihreiltä. Pääministerin paikkaa ei tullut.
Seuraava toive lienee ollut, että kokoomus ei onnistu saamaan kokoon hallitusta tällä pohjalla ja sdp:lle avautuu tilaisuus kokoomuksen kanssa. Ei onnistunut sekään. Pettymys on suuri, se kuuluu äänenpainoista.
Keskusta teki päätöksen vaalien jälkeen olla edes neuvottelematta hallitusyhteistyöstä. Aika näyttää, oliko se puolueen äänestäjien kannalta hyvä vai huono päätös – siirtyä suosiolla vasemmiston kanssa oppositioon.
Oppositiossa ei päätöksiä tehdä, ainoastaan voidaan moittia toisten tekemiä ja yrittää selittää, että olisimme tehneet asiat paljon paremmin mitä hallituspuolueet ja toivoa kannatuksen nousua neljän vuoden päästä.
Jään erikoisella mielenkiinnolla odottamaan sitä, miten maatalousministeri saa viljelijöiden asiat kuntoon. Ainakaan keskustalaisella ministerillä se ei oikein hyvin mennyt, mikäli on kuulemista viljelijöitä.
Vihreiden oppositioon jääminen näkyy selvästi. Pelottelu maailmanlopusta pikaisena luontotuhona on palautunut normaaleihin mittoihin keskusteluissa. Saman asian voi tehdä ilman fanaattista uhoa.
Kaikki oppositiopuolueet näyttävät hyökkäävän perussuomalaisten kimppuun. Ehkäpä ne pitävät sitä heikompana lenkkinä. Veikkaankin jatkuvia hyökkäyksiä kaikista mahdollisista päätöksistä. Kokoomus päässee helpommalla.
Jos hallitus onnistuu pysymään vaalikauden pystyssä, neljän vuoden päästä näemme vaalit oikeisto vastaan vasemmisto. Ehkäpä siihen onkin jo aika.