Valtakunnallisten kouluterveyskyselyissä lasten ja nuorten pahoinvointi on kasvanut. Rauhattomuus ja väkivaltainen käyttäytyminen vievät opettajien aikaa ja häiritsevät opetustyötä. Opettajien uupumus, opettajapula sekä oppimistulosten heikkeneminen on otettava vakavasti.
Koulujen oppimisympäristöön on tehty muutoksia, jotka eivät perustu tutkittuun tietoon. Avoimet oppimistilat ja kännykät lisäävät keskittymis- ja käytöshäiriöitä sekä kiusaamista. Inkluusio on kaunis ajatus, mutta käytännössä vaikea toteuttaa. Inkluusio vaatii vahvoja taloudellisia panostuksia ja siksi sitä voidaan valitettavasti käyttää myös säästökeinona.
Monilla on oppimisessa haasteita. Aistiyliherkille oppilaille koulun äänimaailma voi olla ylipääsemätön haaste vaikeuttaen oppimista. Kotona aistiyliherkkä oppilas voi olla täysin uupunut, jopa ahdistunut pinnisteltyään koulussa.
Itseohjautuvuuden heikkous, elämänhallinnan ja arjessa selviytymisen sekä mielenterveyden haasteet lisäävät aikuisen ohjauksen ja tuen tarvetta myös perusopetuksen jälkeen.
Yksi unohdettu ryhmä ovat erityislahjakkaat. Miten heidän oppimisensa pääsee täyteen kukoistukseensa? Rauhattomuus luokassa vaikeuttaa erityislahjakkaiden edistymistä ja opiskelua. Suomi tarvitsee menestyäkseen myös lahjakkaita.
Ratkaisu koulun ja varhaiskasvatuksen tarpeisiin olisivat vapaaehtoiset koulumummot ja -vaarit. Tämä olisi edullinen tapa luoda rauhaa. Opettajien, koulunkäyntiavustajien ja varhaiskasvatuksen henkilökunnan antama tuki on korvaamaton. Koulumummot ja -papat eivät vie heidän paikkaansa, vaan he olisivat muutaman kerran viikossa lisäkäsinä ja turvallisina aikuisina.
Yhteistyö kunnan ja hyvinvointialueen välillä on oleellista. Terveydenhoitajan, kuraattorin, psykologin ja lääkärin palvelut tulisi olla aktiivinen osa kouluarkea.