Maailman Onnellisuusraportin katsauksen (2024) mukaan olemme seitsemättä vuotta peräkkäin maailman onnellisin maa. Yksinäisyys on silti vakava ongelma Suomessa – sitä kokee suurin osa meistä. Pitkään jatkunut yksinäisyyden kokemus on terveyttä uhkaava tekijä.
TerveSuomi-tutkimuksen (THL) mukaan melko usein tai jatkuvasti itsensä yksinäiseksi tuntevien, yli 20-vuotiaiden osuus oli 2022 oli 12,1 prosenttia. Lapin (14,5) ja Keski-Pohjanmaan (13,2) asukkaiden yksinäisyyden tuntemukset olivat alueiden kärkipäässä. Tämän laskuopin mukaan Suomessa on noin 670 000, Lapissa 25 500 ja Keski-Pohjanmaalla 9 000 yksinäisyyttä tuntevaa ihmistä.
SPR:n yksinäisyysbarometrin (2024) mukaan yksinäisyys on laajentunut Suomessa koskettamaan yhä useampaa. Yksinäisyys on jatkunut 36 prosentilla yli vuoden ja heissä korostuvat yli 65-vuotiaat. Joka viidennen yksinäisyys on jatkunut yli viisi vuotta. Avun hakeminen yksinäisyyteen ei ole kovin yleistä. 79 prosenttia ei ole hakenut apua yksinäisyyteensä.
Yksinäiset käyttävät enemmän terveyspalveluja ja jäävät helpommin yhteiskunnan toimintojen ulkopuolelle. Vaikutukset voivat ulottua syvälle yksilön elämään heikentäen terveyttä, hyvinvointia ja elämänlaatua. Yksinäisyyden tunne voi kuormittaa mielenterveyttä. Pahimmillaan yksinäinen voi kokea syvää ahdistuneisuuden tunnetta eikä pysty kokemaan yhteyttä toisiin ihmisiin.
Kokemus yksinolosta ja yksinäisyydestä vaikuttaa kielteisesti hyvinvointiin ja arjessa selviytymiseen. Yksinäisyyden tunnetta voi syventää arvottomuuden ja epäonnistumisen tunteet. Yksinäiset saattavat laiminlyödä terveyttään, mikä voi johtaa krooniseen sairauteen tai jopa ennenaikaiseen kuolemaan.
Yksinäisyyttä kokeva voi pohtia sosiaali- ja terveysalan ammattilaisen kanssa yksinäisyyden tunnettaan, syrjäytymisen riskiään tai lieviä mielialaoireitaan. Yhdessä heillä on mahdollisuus käsitellä ja etsiä keinoja tunteen lieventämiseen.
Jos omat voimavarat eivät riitä lähtemään yhteisölliseen toimintaan, on mahdollista kirjata hyvinvointilähete ja saada tueksi linkkihenkilö. Elämäntilanteen muutoksen myötä – eläköityminen, sairastuminen tai muutto – ihminen voi hyötyä lähetteestä.
Hyvinvointilähete-toimintamallin tavoitteena on saattaa ihminen mukaan yhteisölliseen toimintaan, kuten harrastuksiin, kohtaamispaikkojen tapahtumiin ja kerhoihin tai vertaistukitoimintaan. Yhteisöihin osallistuminen lisää osallisuuden ja merkityksellisyyden tunnetta kohentamalla positiivista mielenterveyttä.
Hyvinvointilähetteen saaja täyttää positiivisen mielenterveyden mittarin toiminnan alussa ja päätteeksi, jonka avulla voidaan seurata lähetteellä saatuja vaikutuksia. Toimintamallia voidaan käyttää sote-palveluiden täydentäjänä, mutta se ei korvaa sote-palveluita.
Hyvinvointilähete tunnetaan ulkomailla sosiaalisena reseptinä (”social prescribing”). Toimintaa on useissa maissa osana tai tukemassa kansallista sosiaali- ja terveydenhuoltojärjestelmää. Suomeen ajatus hyvinvointilähetteestä tuli 2018. Ensimmäiset kokeilut alkoivat Lapissa 2020. Sittemmin muutkin alueet ovat lähteneet kehittämään toimintaa.
Kehitettävät mallit voivat olla alueen tarpeista ja resursseista riippuen erilaisia. Lapissa ja Keski-Pohjanmaalla lähdettiin pilotoimaan samantyyppistä hyvinvointilähete-toimintaa, jossa linkkihenkilöitä koulutetaan alueiden tarpeiden mukaisesti.
Kanadassa hyvinvointilähetteen saaneiden terveydenhuollon käynnit vähentyivät noin puolella ja suurin osa kertoi olevansa vähemmän yksinäisiä tai eristäytyneitä. Lapissa huomattiin aiempien kokemusten pohjalta lähetteen saajilla positiivista vaikutusta itsetunnon kohenemiseen, fyysisen ja psyykkisen terveyden edistymiseen ja osallisuuden vahvistumiseen. Samankaltaisia kokemuksia on saatu Keski-Pohjanmaalla.
Ihmiset ovat löytäneet mielekästä tekemistä arkeensa – esimerkiksi kulttuuri-, liikunta- ja luontoharrastuksia, joiden avulla myös ystävä- ja tukipiiri on laajentunut.