pääkirjoitus: Po­la­ri­can ri­kos­epäi­ly kertoo mar­ja­lain toi­mi­vuu­den lisäksi siitä, ettei mar­ja­bis­nek­ses­sä hy­väk­sy­tä enää edes har­maal­la vyö­hyk­keel­lä ope­roin­tia

kolumni: Puo­lus­tai­si­ko­han pu­ti­nis­ti maa­tam­me?

Lapin kansan hirvilaskuri: Ter­vo­las­sa runsas vii­den­nes luvista on jo käy­tet­ty, isot sonnit jä­tet­tiin al­ku­kau­des­ta rau­haan: "Meillä oli naa­pu­ri­so­pi­mus"

Lukijalta
Mielipidekirjoitus
Tilaajille

Onko maal­lam­me malttia vau­ras­tua?

Kun Fortumin hiljattain enemmistöomistajuuteensa hankkima Uniper joutui vaikeuksiin kaasun hinnan karattua Uniperille tappiolliseksi, alkoi varsinainen poliitikkojen kilvenkiillotuskampanja. Yksi toisensa jälkeen kummasteli ”omistajaohjauksen pettämistä” ikään kuin kyseessä olisi jokin yksittäinen tapaus. Uniper-sotku on seurausta siitä muoti-ilmiöstä, jossa valtio on vähentänyt jalansijaansa taloudessa myymällä omistuksiaan tai jättämällä enemmistöyhtiönsäkin toimimaan ”markkinalogiikalla”.

Vielä ennen 1990-luvun lamaa valtio oli enemmistöomistajana useassakin yhtiössä ja ohjasi niitä varsin tiukasti. Jossain vaiheessa kuitenkin päädyttiin myymään yhtiöistä joko puolet tai enemmän. Tätä perusteltiin sillä, että valtion enemmistöomistamatkin yhtiöt muuttuvat tehokkaammiksi, kun puolet on yksityistä omistusta ja niitä aletaan johtaa kuten yksityisiä yhtiöitä.