Pääkirjoitus: Työ­pe­räis­tä maa­han­muut­toa tar­vi­taan lisää, ja sen vas­tus­ta­mi­nen on vaa­ral­lis­ta po­pu­lis­mia

Korot: Ra­hoi­tus­vas­ti­ke seit­se­män­ker­tais­tuu – lainan ly­hen­tä­mi­nen ja korkea korko nos­ta­vat asu­mis­ku­lu­ja hui­mas­ti ke­vääl­lä

Urheilu: Suo­ma­lai­seen ju­do­val­men­nuk­seen le­veäm­mät hartiat – ro­va­nie­me­läi­nen Tuomo Seik­ku­la on yksi liiton nuorten val­men­ta­jis­ta

Mainos: Tilaa Lapin Kansa Digi koko vuodeksi samaan hintaan: 12,90 € / kk + 1 kk kaupan päälle, tilaa tästä

Lukijalta
Mielipidekirjoitus
Tilaajille

Onko hoi­ta­jal­la oi­keut­ta hen­ki­lö­koh­tai­seen elä­mään?

1960-luvulle saakka hoitajan työ on ollut kutsumusammatti. Hoitajan oletettiin olevan jatkuvasti sairaalan käytössä, muutamia lyhyitä vapaakausia lukuun ottamatta. Hoitajille oli myös vapaa-ajalla velvoite käyttäytyä siveellisesti ja kunniallisesti. Oman perheen perustaminen oli vain harvalle hoitajalle mahdollista.

Nykypäivänä hoitotyö on enää harvalle kutsumusammatti. Useimmille se on työ, osalle jopa mielekäs sellainen. Siitä huolimatta, että ammatti hoitoalalla on itse valittu ja joskus työstä saa onnistumisen kokemuksia ja mahdollisuuden haastaa itseään, se on silti työ, josta maksetaan palkkaa.

Palkkaa vastaan tehdään työtä noudatettavasta sopimuksesta riippuen keskimäärin 37–42 tuntia viikossa. Vuorotyössä työ jakaantuu kolmen viikon tasoittumisjaksolle, jolle myös työvuorot saadaan tietoon viikkoa ennen jakson alkua. Sen lisäksi, että elämä on vuorotyössä jaksoissa elämistä, voi työvuoroihin tulla yllättäviä muutoksia.

Lue Digiä 1 kk _vain 1 €_

Tilauksella pääset lukemaan rajoituksetta tämän ja muita kiinnostavia artikkeleita, voit peruuttaa tilauksen koska tahansa.