Alan kirjallisuuteen perehtymättömänä olen usein ihmetellyt sitä, etteivät kyseessä olevan alan ihmiset edes mainitse pimeän aineen ja pimeän energian ilmiselvältä tuntuvaa selitystä.
Albert Einstein on suhteellisuusteoriassaan viitannut mustiin aukkoihin (singulariteetti). Ne syntyvät muun muassa tähden luhistuessa painovoiman vaikutuksesta niin, että jäljelle jää vain piste ilman ulottuvuuksia. Sillä on silti koko tähden massa ja painovoima.
Kun tällainen musta aukko on vetovoimallaan nielaissut muita vetovoimansa piiriin joutuneita taivaanrannan kulkijoita kitaansa, siitä tulee aikaa myöten supermassiivinen musta aukko. Sen vetovoima ulottuu entistä kauemmas Isaac Newtonin vetovoimalain mukaan, joten se alkaa vetää kauempanakin alkuräjähdyksen jäljiltä hortoilevia taivaankappaleita puoleensa.
Siinä vetovoimassa toimii sekä pimeä aine että pimeä energia yhdessä – toisin sanoen ne ovat yksi ja sama asia.
Meidän kannaltamme katsoen sattumalta syntyneet supermassiiviset mustat aukot sekoittavat koko universumin vetovoimillaan. Ne panevat eri taivaankappaleet viuhtomaan eri suuntiin riippuen siitä, minkä supermassiivisen mustan aukon vangiksi ovat jääneet. Tämä ilmeisestikin on saanut aikaan vaikutelman, että avaruus laajenee, vaikka tilanne onkin päinvastainen.
Avaruuskausi X lähenee loppuaan, mistä seuraa uusi alkuräjähdys muutaman miljardin vuoden kuluttua. Ja sitä rataa?