Vapaa-ajankalastus on monille tärkeä harrastus ja sukupolvelta toiselle siirtyvä elämäntapa, jota on harjoitettu Suomessa niin kauan kuin täällä on ollut ihmisiä. Kalastuksella on tärkeä merkitys myös matkailussa ja sen rooli voi olla tulevaisuudessa nykyistäkin suurempi. Kalastus on monelle yhä myös elinkeino. Sen edellytyksistä onkin pidettävä huolta.
Oleellinen kysymys on, kuinka vaelluskalakannat saadaan säilytettyä kestävällä tasolla ja miten kantoja voidaan elvyttää. Kalakantojen kestävyys on varmistettava oikeanlaisella kalastuksen säätelyllä, ohjeistuksella ja riittävällä valvonnalla, mutta myös muita toimia tarvitaan. Kudulle pääsyn esteitä on poistettava ja vesivoimalaitosten velvoitteita lisättävä.
Vesivoiman tuottaminen on kannattavaa bisnestä ja vesivoimayhtiöt ovat takoneet satumaisia voittoja. Yhtiöillä on varaa osallistua vaelluskalakantojen elvyttämiseen nykyistä enemmän. Nykyvoimaloihin tarvitaan ohitusuomat riittävällä ekologisella ympäristövirtaamalla ja vesitalousluvat on modernisoitava nykyaikaisiksi.
Vaelluskalojen palautuminen Ounas- ja Kemijoen vesistöihin on pitkä prosessi, mutta siihen kannattaisi ryhtyä. Samalla, kun ryhdytään vaelluskalojen palauttamistyöhön, on pidättäydyttävä tekemästä toimia, jotka vauhdittavat luontokatoa entisestään.
Sellainen olisi esimerkiksi Sierilän vesivoimalaitoksen rakentaminen, joka toteutuessaan vaarantaisi monien uhanalaisten lajien elinympäristön, vaikeuttaisi kalojen vaeltamista entisestään ja tuhoaisi Kemijoen viimeiset vapaat kosket vapaa-ajankäytöltä.
Vesivoimaloiden padot ovat muuttaneet Lapin jokiluontoa peruuttamattomalla tavalla. Tästä on moni ihminen katkera vielä tänäkin päivänä. Vähintä, mitä voidaan tehdä on, että seuraava hallitus käynnistää huolellisen ja määrätietoisen valmistelutyön vaelluskalakantojen tulevaisuuden edellytysten turvaamiseksi ja pidättäydyttäisiin Sierilän rakentamisesta. On aika ottaa asia vakavasti.
(sd.)