Juhlapuheissa ja kannanotoissa omaishoidon tärkeyttä korostetaan ja halusta kehittää tukipalveluita kerrotaan isoin kirjaimin. Kaikki tiedämme, että mieluisin paikka hoidettavalle on tuttu ja turvallinen koti. Tutut rutiinit ja totutut tavat pitävät mielen virkeänä ja elämän virikkeellisenä. Kaikille kotona asuminen ei kuitenkaan ole mahdollista, ja onneksi meillä on myös hyviä palveluasumismuotoja.
Silloin kun omaishoito toteutuu siitä hyötyvät kaikki. Julkiselle taloudelle se tuo isoja säästöjä, antaa helpotusta palveluasumispaikkojen riittävyyteen, ja ennen kaikkea hoidettavalle se on usein paras ratkaisu. Mikäli halutaan, että omaishoito olisi aito vaihtoehto yhä useammalle, niin hienot ja ylistävät puheet eivät enää riitä, vaan nyt tarvitaan tekoja.
Omaishoidon vaikutuksista tulee tehdä kattava arvio ja arvion tulosten pohjalta oma kehitysohjelma. Sen lisäksi tarvitaan myös nopeita muutoksia. Esimerkiksi palkkiot tulee vapauttaa veroista ja niiden tulee olla etuoikeutettua tuloa, eli palkkio ei saa pienentää mahdollisia muita sosiaalietuuksia. Myöskin tulee edistää omaishoidon ja ansiotyön yhteensovittamista ja ansiotason turvaamista, mikäli hoitaja on samaan aikaan osaksi työelämässä.
Selkeitä kehitystarpeita on myös hoitajan omaan hyvinvointiin ja jaksamiseen liittyvissä asioissa. Omaishoitajien terveyttä ja jaksamista tulee tukea ja seurata. He ovat ”virassaan” 24/7 ja oma jaksaminen voi unohtua. Heidän tulee kuulua julkisten työterveyspalveluiden piiriin, ja heidät tulee kutsua säännöllisin väliajoin terveystarkastuksiin. Hoitajille tulee taata myös riittävästi vapaa-aikaa, jotta he saavat ansaitsemansa hengähdystauot ja voivat käydä esimerkiksi omissa harrastuksissaan ja tavata ystäviään. Palveluiden kautta tulee järjestää myös mahdollisuus väliajoin pidettävään lomaan.
Omaishoito kokonaisuudessaan on erittäin arvokasta niin taloudellisesti kuin inhimillisesti. Sitä tulee kehittää, ja sille on taattava riittävät resurssit.